Om nom nom

Olen luontoni vastaisesti ruvennut leikkimään kodinhengetärtä ja leiponut kuukauden sisään kaksi kertaa vapaaehtoisesti. Ajattelin siksi jakaa kanssanne hyväksi havaitun ja simppelin piirakkapohjan, joka on muunneltu versio marmiton.fr-sivuston pâte sabléesta.

Tarvitaan:

1 kananmuna
125 g sokeria
1 tl suolaa
250 g jauhoja
1 sitruunan kuori
100 g voita

Kananmuna, sokeri ja suola vatkataan. Jauhoja lisätään vähitellen. Kun seos on sopivan kiinteää, sekaan heitetään sitruunaraaste sekä voi, minkä jälkeen taikinaan ängetään loput jauhot. Sörsseli heitetään tunniksi jääkaappiin ja voilà, piirakka on valmis paistettavaksi omenoiden/luumujen/marjojen/sitruunatäytteen yms. kera (180 astetta ja noin 30-45 minuuttia).

P.S. Olen liian laiska mittailemaan tilavuuksia enkä omista keittiövaakaa, joten ko. taikina onnistuu todistettavasti myös summamutikassa häsläämällä.

C'est fini.

Huomisillasta alkaa mun uusi elämäni Suomessa. En kykene vieläkään tajuamaan, että juon parhaillaan viimeistä halpaa punkkulasillista Pariisin-kämpässä. Tiedän, että yhtäältä tulen ikävöimään tätä kaupunkia niin että sattuu, mutta toisaalta on ihana päästä pitkästä aikaa Helsinkiin ja nähdä kaikki rakkaat ihmiset.

En käsitä vielä sitäkään, kuinka moni asia vuodessa ehti muuttua. Asuin mm. ensimmäistä kertaa yksin, paranin paniikkihäiriöstä ja erosin usean vuoden parisuhteesta. Join aivan liikaa viiniä, sain uusia läheisiä sekä vähemmän läheisiä ystäviä ja kävelin kesäaamuisin bileistä kotiin halki kaupungin. Nautin lukemattomia expressoja à emporter ja luin monta kirjaa Luxembourgin puistossa. Ennen kaikkea uskalsin pitkästä aikaa ihan oikeasti elää.

Näihin haikeansuloisiin tunnelmiin (sekä erääseen tänä keväänä luukutetuimmista kappaleista) on erinomaista lopettaa vaihtovuosi.

Ostetaan: vähän käytetty vuorokausirytmi

Lomasta on kulunut alle puolet ja jo tähän mennessä se on ollut elämäni parhaita. Viime viikon vietin ystävän luona Briteissä juoden Pimm'siä ja syöden homejuustopaahtoleipiä. Nyt Pariisiin on tullut kesä, ja koetan valmistautua henkisesti kotiinpaluuseen. Muutto uuteen Helsingin-kämppäänkin on tiedossa lokakuulle. Edes kiristynyt budjetti, mielialalääkkeiden vähentäminen tai himassa ravaavat putkimiehet eivät ole onnistuneet lannistamaan mielialaa.

Olen kerennyt jopa turisteerata viime aikoina! Lintumarkkinoista tuli lähinnä surullinen olo, kun taas Bois de Boulogne ja Sainte-Chapelle nostattivat fiiliksiä. Sunnuntai-iltapäivänä kuuntelin puistokonsertissa Chopinin poloneeseja nuoren puolalaispianistin soittamana, aurinko paistoi ja ajattelin, ettei elämä paljon mukavampaa voisi ollakaan. Jostain kumman syystä kirjastossa käyminen on hieman jäänyt, mutta kaipa tässä vielä kerkeää (tai sitten ei).

Sosiaalinen elämäni sen sijaan rajoittuu tällä hetkellä lähinnä fb-chattiin, kun suurin osa kavereista on joko Suomessa tai huitelemassa ympäri Eurooppaa. Vaikutukset vuorokausirytmiini ovat olleet suhteellisen tuhoisat: valvoin sunnuntain ja maanantain välisen yön, menin eilen nukkumaan kello 21, heräsin kolmelta yöllä, nukahdin uudestaan ja kömmin jalkeille puoliltapäivin. "Oho." Toisaalta tietoisuus sekä uusien että vanhojen ystävien tapaamisesta heinäkuun lopulla piristää, ja aikahan tunnetusti rientää hyvässä seurassa.

Torstaina saan sentään yökylään suomalaisen Pariisi-kaverin, jee! Tiedossa on vaaleanpunainen tyttöjenilta: roséshampanjaa ja mansikkamacaroneja. Kyllä, olemme kammottavan epävalveutuneita ja sukupuolittavia. 

Taidan lähteä kokeilemaan, josko saisin tämän ghettoperseeni raahattua ihan oikeasti kirjastoon. Kaikkien muiden pukudraamafanien iloksi on pakko laittaa vielä loppuun eräs brittikomedian helmi, jolle olen hajoillut puoli päivää:

Staying up till three o'clock, waking up at noon, eating greasy Chinese and feeling restless

Otsikko kuvaa aika osuvasti elämääni tällä hetkellä. Arkeni ei tosin oikeasti ole kovin glamoröösiä ja vedän kiinalaisssafkan sijasta rahapulassani riisi-papukomboa. Sosiaalinen elämäni on vähän nuupallaan alkuloman villiintymisen jäljiltä ja kulutan päiväni lähinnä kirjastossa lukemassa, puistokahvilla tai koneella. Ai mitkä museot ja konsertit, hä?

No okei, olin eilen oopperassa. Mulla ei oikeastaan olisi ollut varaa, mutta 30 euron opiskelijalippu helkkarin hyvästä paikasta Palais Garnierin permannolla kuulosti liian herkulliselta diililtä. Ohjelmassa oli sitä paitsi Rameaun Hippolyte et Aricie överiepookkimeiningillä, joten ranskalaisemmaksi tuskin olisi voinut mennä. Ja miespääosassa Topi Lehtipuu, se ääni! <3____<3 Huomenna musiikkiorgasmointi jatkuu fête de la musiquen merkeissä.

Kaipa tuo tutkimuspuolikin sujuu. On pitkästä aikaa kiva jumittaa lukusalissa ja upota jonkun aivan toisen, kauan sitten kuolleen ihmisen maailmaan. Omat murheet unohtuvat aika tehokkaasti. Hiukkasen tosin kyrsii, että agrégationeiden takia kirjastoista ei saa mitään kotilainaan, joten ulkosalla lueskeleminen on pois laskuista. Siksi pidin esimerkiksi tänään vapaapäivän syystä että aurinko paistoi, terveisin nimim. loistava itsekuri.

Lähden onneksi maanantaina Britteihin ystävän luokse kylään vihdoin, jee! Olen odottanut tuota vierailua kesäkuun alusta asti kieli pitkällä. Yhdistelmä metro -> 7 tunnin bussimatka -> toinen metro -> paikallisjuna ei tosin ole ihan houkuttavimmasta päästä, mutta ainakin maisemia tulee nähtyä kiitettävästi. Tosin totuuden nimissä varmaan kuorsaan onnellisesti koko matkan kun en taaskaan osaa mennä ajoissa nukkumaan.

Juhannuksena ajattelin istua himassa pyjama päällä, mässäillä ja pitää Boardwalk Empire -maratonin. Vähän vaihtelua perinteisiin savusauna- ja lonkerokuvioihin.

P. S. Teksti on vähän sekavaa, mutta syytän Spotifyn shufflea, joka syytää korviini vuoron perään Figaron häitä ja System of a Downia.

LOMA

Johan se vihdoin alkoi - loma nimittäin. Eilisessä tentissä ei oikein enää keskittyminen pelannut, joten ehkä pieni tauko tekee ihan hyvää. Kelasin kyllä istua arkistoissa jonkin verran seminaari- ja gradusuunnitelmia varten, mutta saa nähdä, mitä siitä tulee. Sitä paitsi en ihan laskisi kreivitär d'Agoultin kirjeiden lueskelemista työksi, se on sen verran hauskaa hommaa.

Viime viikolla tuli vihdoin tsekattua Musée de l'Orangerien Debussy-näyttely, joka vastasi odotuksia kaikin puolin. Suurin ihastus löytyi silti peruskokoelmien puolelta: en tajua, miten olen tähän mennessä onnistunut ohittamaan Chaïm Soutinen maalaukset. Niissä on jotain samaa groteskia lohdullisuutta kuin Picabiassa, El Grecossa tai Goyassa,  terveisin nimim. tykkään ahdistavista kuvista.

Pianoa alkaa olla kova ikävä - varsinkin Salle Pleyelissä kuullun superhienon konsertin jälkeen (Sunwook Kim, Beethoven, Schubert ja Brahms). Täytynee etsiä joku harjoituskoppero kesäksi, jotta pääsee taas terapiaräpeltämään kunnolla. 

No niin, maa kutsuu hakemaan pyykkejä pesulasta ja pesemään vessaa. Adios!

Têtes de mort

Eräänä päivänä yksin Pariisin katakombeissa. Odotin klaustrofobista ahdistusta, mutta kokemus osoittautuikin yllättävän terapeuttiseksi. Kaltaiselleni hysteerikolle tällainen on hyvin harvinaista: miten limaisessa hautakellarissa tallustaminen voi olla rauhoittavaa?

Ehkä kysymys on selvitettävissä niinkin kliseisesti kuin vetoamalla kuoleman poissaoloon länsimaisessa nykykulttuurissa. Kun elämän vähemmän kliiniset puolet - sairaudet, väkivalta ja vanhuus - on laitostettu, tuntuu ihmiskehon jäännösten kohtaaminen vähintään epätodelliselta. Samalla ajatus kuolemasta kuitenkin konkretisoituu ja pelko tuntemattomasta laimenee.

Joskus on ihan tervettä katsoa tyhjiin silmäkuoppiin.

Joskus tulee paha mieli

Olen viime aikoina ollut hiukan nuukahtanut siitä syystä, että vasemmassa nimettömässäni ollut sormus lähti kahden ja puolen vuoden jälkeen kävelemään. Onneksi kaverit, perhe ja alkukesän aurinko nostavat mielialaa huomattavasti, kun taas viimeiset kouluhommat pitävät pakostikin arjessa kiinni. Tällaisina hetkinä ainakin mulle tekee myös hyvää verbalisoida sellaisia asioita, joista tulee iloinen mieli. Piristäviä juttuja siis, olkaa hyvät!

+ Nurmikolla makaaminen, hyvän kirjan lukeminen ja hidas iltapäiväkahvi
+ Yllätyskortit postilaatikossa
+ Tuoreet ranskalaiset appelsiinit
+ Iltakävelyt leppeässä tuulenvireessä
+ Ystävät, jotka järjestävät ex tempore -illanvieton emotionaalisen kriisin sattuessa
+ Ystävät, joiden kanssa voi kävellä summamutikassa Pariisin katuja jutellen ihan mistä vain vaikka keskellä yötä
+ Nostalginen kesämusiikki (esimerkiksi Judas Priest, Marie Antoinette -leffan soundtrack tai Mendelssohnin jousioktetto)
+ Tietoisuus siitä, että kesäloma alkaa parin viikon päästä
+ Uudet Mad Men -jaksot
+ Pitkät skypepuhelut

Suhteellisen montahan noita loppujen lopuksi löytyi. (: