Olen luontoni vastaisesti ruvennut leikkimään kodinhengetärtä ja leiponut kuukauden sisään kaksi kertaa vapaaehtoisesti. Ajattelin siksi jakaa kanssanne hyväksi havaitun ja simppelin piirakkapohjan, joka on muunneltu versio marmiton.fr-sivuston pâte sabléesta.
Tarvitaan:
1 kananmuna
125 g sokeria
1 tl suolaa
250 g jauhoja
1 sitruunan kuori
100 g voita
Kananmuna, sokeri ja suola vatkataan. Jauhoja lisätään vähitellen. Kun seos on sopivan kiinteää, sekaan heitetään sitruunaraaste sekä voi, minkä jälkeen taikinaan ängetään loput jauhot. Sörsseli heitetään tunniksi jääkaappiin ja voilà, piirakka on valmis paistettavaksi omenoiden/luumujen/marjojen/sitruunatäytteen yms. kera (180 astetta ja noin 30-45 minuuttia).
P.S. Olen liian laiska mittailemaan tilavuuksia enkä omista keittiövaakaa, joten ko. taikina onnistuu todistettavasti myös summamutikassa häsläämällä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit
maanantai 10. syyskuuta 2012
perjantai 20. huhtikuuta 2012
Alimentation générale
Mun jokainen merkintäni alkaa tätä nykyä tyyliin "oho, enpäs taas ole kirjoitellut". Voisin ehkä ryhdistäytyä, ja nyt tuli satunnainen hinku kirjoittaa Pariisin ravintoloista (oikea inspiksen lähde on toki kirjaessee, jonka aineistoa välttelen parhaani mukaan). En jaksa panostaa intohimoisesti tekstin laatuun, joten pahoittelen, jos jonkun silmät vuotavat verta tätä lukiessa.
Ihan ehdoton ykkössuosikkini pariisilaisista ruokapaikoista on Brasserie Balzar, joka tarjoilee perinteikästä ranskalaisruokaa elsassilaisin vaikuttein. Opiskelijabudjetilla ei paljon ko. raflassa illasteta, mutta pääsiäisen kunniaksi siellä oli pakko pistäytyä. Taso ei pettänyt tälläkään kertaa: lohifilee oli mureaa, purjosalaatti raikasta ja hovimestarin mursuviikset huolella vahatut. Jälkiruoaksi kannattaa ehdottomasti tilata maailman parasta sitruunatorttua, jota ei jostain syystä koskaan löydy listalta. Viime kokemuksen perusteella myös jälkiruokaviinin pyytäminen hasardilla kannattaa, sillä se poiki ainakin meille lasilliset La vieille prune -nimistä mainiota eliksiiriä.
Jos tykkää eteläranskalaisesta keittiöstä, korsikalaiseen ruokaan erikoistunut Le Così on nappivalinta. Annokset ovat tuhteja ja ravintolasali todella sympaattisesti sisustettu. Syödessä on myös satunnaisesti tilaisuus kuulla maakunnan musiikkia, kun paikallinen kitaristi harjoittaa ammattiaan viinipalkalla. Hintataso on jälleen kerran mitä on, mutta lounasaikaan kaksi ruokalajia voi saada hyvinkin alle kahdenkympin.
Etnisen ruoan ystäville Pariisi tarjoaa puolestaan mainiota aasialaista safkaa. Esimerkiksi rue Monsieur le Prince 6. kaupunginosassa on täynnä sushipaikkoja, joista ainakin Luxembourgin puiston kulmassa sijaitsevaa voin suositella lämmöllä. Vähän kauempaa keskustasta sen sijaan löytyy hurjan hyvä korealainen pikkuravintola nimeltään Go Hyang, jossa on mukavan kotoinen tunnelma. Jotain kertonee se, että lähes koko asiakaskunta on Itä-Aasiasta peräisin.
Koska Ranskassa harrastetaan paljon täytettyjä lounaspatonkeja, lienee paikallaan mainita eräs kiva voileipäpaikka. Sorbonnen pääkkärin kulmalla sijaitseva Croq-Fac (kirjoitettiinkohan se noin...?) on juuri sellainen: suuren ja tuoreen leivän saa 3-4 eurolla ja erinomaisen expresson todella edullisesti. Noin esim. kaikki läheisten yliopistojen opiskelijat käyvät tuolla haukkaamassa välipalaa, joten ruuhkaan kannattaa varautua iltapäivisin. Rue Soufflot'n Columbus Cafésta taas kannattaa hakea uunituore muffini jälkkäriksi.
Kahvilakulttuuriin on syytä Pariisissa panostaa, joskin sumpista saa maksaa ihan hirveitä hintoja turistialueilla. Siksi sivukaduille kannattaa änkeä: esimerkiksi oman asuintaloni kivijalkabrasserie on sangen edullinen niin Panthéonin lähellä kuin se sijaitseekin. Korttelikuppiloissa on muutenkin kiva hengailla: paikalliset sedät saapuvat baaritiskille turisemaan päivän uutisista ja nauttimaan olutta aamupäivästä alkaen. Lisäksi joka korttelista löytyy luonnollisesti Starbucks, jonka erikoiskahveja fanitan suuresti - olkoonkin ylikansallinen riistoyhtiö et cetera.
Että sellaista tällä kertaa. Muistakaa nauttia ruoasta ja elämästä!
P. S. Haluan vielä välttämättä jakaa kanssanne TÄRKEÄN croissanteista oppimani asian: oikean voicroissantin tunnistaa kuulemma siitä, että se on suora, kun taas margariiniin tehty muotoutuu ymmyrkäiseksi. Kantsii siis olla tarkkana, sillä ainakin mun mielestäni nuo jälkimmäiset maistuu ihan sahajauholta (vrt. Vaasan leipomon säälittävät käppyrät). Suomessa parhaat croissantit saa ylläriälläri Fazerilta, vaikka nekään ei ole tarpeeksi rasvaisia. Piru periköön terveysfasismin.
Ihan ehdoton ykkössuosikkini pariisilaisista ruokapaikoista on Brasserie Balzar, joka tarjoilee perinteikästä ranskalaisruokaa elsassilaisin vaikuttein. Opiskelijabudjetilla ei paljon ko. raflassa illasteta, mutta pääsiäisen kunniaksi siellä oli pakko pistäytyä. Taso ei pettänyt tälläkään kertaa: lohifilee oli mureaa, purjosalaatti raikasta ja hovimestarin mursuviikset huolella vahatut. Jälkiruoaksi kannattaa ehdottomasti tilata maailman parasta sitruunatorttua, jota ei jostain syystä koskaan löydy listalta. Viime kokemuksen perusteella myös jälkiruokaviinin pyytäminen hasardilla kannattaa, sillä se poiki ainakin meille lasilliset La vieille prune -nimistä mainiota eliksiiriä.
Jos tykkää eteläranskalaisesta keittiöstä, korsikalaiseen ruokaan erikoistunut Le Così on nappivalinta. Annokset ovat tuhteja ja ravintolasali todella sympaattisesti sisustettu. Syödessä on myös satunnaisesti tilaisuus kuulla maakunnan musiikkia, kun paikallinen kitaristi harjoittaa ammattiaan viinipalkalla. Hintataso on jälleen kerran mitä on, mutta lounasaikaan kaksi ruokalajia voi saada hyvinkin alle kahdenkympin.
Etnisen ruoan ystäville Pariisi tarjoaa puolestaan mainiota aasialaista safkaa. Esimerkiksi rue Monsieur le Prince 6. kaupunginosassa on täynnä sushipaikkoja, joista ainakin Luxembourgin puiston kulmassa sijaitsevaa voin suositella lämmöllä. Vähän kauempaa keskustasta sen sijaan löytyy hurjan hyvä korealainen pikkuravintola nimeltään Go Hyang, jossa on mukavan kotoinen tunnelma. Jotain kertonee se, että lähes koko asiakaskunta on Itä-Aasiasta peräisin.
Koska Ranskassa harrastetaan paljon täytettyjä lounaspatonkeja, lienee paikallaan mainita eräs kiva voileipäpaikka. Sorbonnen pääkkärin kulmalla sijaitseva Croq-Fac (kirjoitettiinkohan se noin...?) on juuri sellainen: suuren ja tuoreen leivän saa 3-4 eurolla ja erinomaisen expresson todella edullisesti. Noin esim. kaikki läheisten yliopistojen opiskelijat käyvät tuolla haukkaamassa välipalaa, joten ruuhkaan kannattaa varautua iltapäivisin. Rue Soufflot'n Columbus Cafésta taas kannattaa hakea uunituore muffini jälkkäriksi.
Kahvilakulttuuriin on syytä Pariisissa panostaa, joskin sumpista saa maksaa ihan hirveitä hintoja turistialueilla. Siksi sivukaduille kannattaa änkeä: esimerkiksi oman asuintaloni kivijalkabrasserie on sangen edullinen niin Panthéonin lähellä kuin se sijaitseekin. Korttelikuppiloissa on muutenkin kiva hengailla: paikalliset sedät saapuvat baaritiskille turisemaan päivän uutisista ja nauttimaan olutta aamupäivästä alkaen. Lisäksi joka korttelista löytyy luonnollisesti Starbucks, jonka erikoiskahveja fanitan suuresti - olkoonkin ylikansallinen riistoyhtiö et cetera.
Että sellaista tällä kertaa. Muistakaa nauttia ruoasta ja elämästä!
P. S. Haluan vielä välttämättä jakaa kanssanne TÄRKEÄN croissanteista oppimani asian: oikean voicroissantin tunnistaa kuulemma siitä, että se on suora, kun taas margariiniin tehty muotoutuu ymmyrkäiseksi. Kantsii siis olla tarkkana, sillä ainakin mun mielestäni nuo jälkimmäiset maistuu ihan sahajauholta (vrt. Vaasan leipomon säälittävät käppyrät). Suomessa parhaat croissantit saa ylläriälläri Fazerilta, vaikka nekään ei ole tarpeeksi rasvaisia. Piru periköön terveysfasismin.
torstai 3. marraskuuta 2011
FOOD
Mistäpä muustakaan sitä Pariisista kirjoittaisi kuin ruoasta? Parin kuukauden oleskelun jälkeen paikalliseen safkaan on ehtinyt tottua sekä marketti- että ravintolatasolla. Halpaa ja hyvää syötävää löytää molemmista, kun malttaa etsiä.
Varsinkin rehuista olen ehtinyt villiintyä täällä täysin. Rakastamani munakoisot sekä kesäkurpitsat lähtevät kaupasta noin kilohinnalla kaksi euroa, ja pienen jalkapallon kokoisen salaatinkerän saa eurolla. Kirsikkatomaatit maistuvat täällä juuri sopivan makeilta, kun taas pääasiallaisena proteiininlähteenäni toimivat säilykepavut ja -kikherneet ovat suorastaan naurettavan edullisia. Uuden tuttavuuden olen saanut fenkolista, jota opiskelijakin voi Ranskassa budjetin kaatumatta ostaa. Seuraavaksi ajattelin kokeilla endiiviä! Ainoastaan sipuli on kummallisen hintavaa. O.o
Toinen ihastukseni on ehdottomasti taboulé. Kuskussalaattia saa täällä valmisruokahyllystä monenlaisena versiona ja kiireiset ihmiset popsivat sitä sangen usein lounaakseen. Kaltaisilleni tumpeloille sopii mainiosti myös suuremman annoskoon tee-se-itse-versio, jossa tarvitsee vain sekoittaa esikypsennetty kuskus tomaatti-minttukastikkeeseen. Omnomnom.
Valmisruoat ovat Pariisissa muutenkin kummallisen maukkaita. Monoprix'n kahden euron kanapasta maistuu ihan oikeasti sekä kanalta että pastalta: Saarioisten savikiekkoihin tottunut suomalaiskuluttaja suorastaan hämmentyy. Tosin varjopuoli asiassa on se, että pakasteisiin tulee turvauduttua vähän liian usein itsetehtyjen terveellisempien mättöjen sijasta. Uunia en onneksi omista, koska muutoin tekisin varmasti pakastepizzaa joka ikinen päivä.
Maitopohjaisten jälkiruokien sekä etenkin vanukkaiden ystävänä olen syvästi kiitollinen markettien kylmähyllyistä, jotka pursuavat tiramisuja, suklaamoussea ja crème brûlétä kohtuuhintaan. Esimerkiksi tiistaina alennuksesta ostamani île flottante osoittautui taivaalliseksi: valkuaisvaahtoa, jonkin sortin vaniljakastiketta sekä paahdettua karamellisoosia. Juustoaddiktina arvostan luonnollisesti homejuusto- ja mozzarellavalikoimia: juustosalaatin vääntäminen on täällä yllättävän edullista. Ilmojen kylmentyessä myös lämmin luomukaakao on pop.
Leivät ja viinit ovat toki asia aivan erikseen. Mikään ei voita boulangeriesta haettua pehmeän rapeaa patonkia tai voita tihkuvaa tuoretta croissanttia. Lienee turhaa todeta, että leivokset (etenkin omenapiirakat) ja keksit ovat aivan jumalaisia. Valitettavasti kaikkeen kyllästyy jossain vaiheessa, ja olenkin viime aikoina kokeillut vähän kuitupitoisempia vaihtoehtoja, koska vatsani tunui sellaisia kaipaavan. Salaatin kaveriksi käy oivallisesti vaikkapa täyteläinen pellavansiemenleipä! Viinejä taas löytyy rähjäisestäkin sekatavarakaupasta suunnilleen euron litkusta Domppaan: esimerkiksi varsin laadukas elsassilainen valkkari lähtee mukaan noin viidellä eurolla. Valitettavasti shampanja ei ole juurikaan sen edullisempaa kuin Suomessa, mutta halpismerkkejä on tarjolla enemmän. Uudenvuodenjuhlia odotellessa! 8)
Vaikka viiniä tulee viikonloppuisin lipitettyä, olen onnistunut irroittautumaan eräästä paheestani. Kofeiini ei enää kuulu ruokavaliooni, mistä olen enemmän kuin iloinen! Rakastan kahvin makua ja tuoksua yli kaiken, mutta valitettavasti jonkinlainen yliherkkyys ko. aineelle on viime vuosina puskenut esille. Ranskassa jokainen kahvila tarjoilee onneksi kofeiinitonta expressoa, jota ainakaan minä en mututuntumalla erota tavallisesta. Aamuisin olen taas alkanut juoda minttuteetä, joka on vatsallekin lempeämpi vaihtoehto. Pystyn vihdoin nukkumaan sikeästi ja nauttimaan silti café crèmestä silloin kuin mieli tekee.
Ehkä jätän rafloista ja pikaruokapaikoista kirjoittelun seuraavaan kertaan. Tässä kuitenkin hyväksi havaittu ja simppeli wokkiresepti.
Tarvitaan:
1 pieni munakoiso
1 pieni kesäkurpitsa
2 kynttä valkosipulia
1 suuri sipuli (myös punasipuli tai salottisipuli käy)
½ fenkoli
1 paprika
1 porkkana
400 g kikherneitä
400 g punaisia linssejä tai kidneypapuja
(Lisäksi soijakastiketta, öljyä ja riisiä/kuskusia/whatever)
Tuorekasvikset pilkotaan - paitsi porkkana, joka kannattaa suikaloida kuorimaveitsellä tai juustohöylällä - ja paistetaan kuumalla pannulla auringonkukka- tai oliiviöljyssä. Säilykkeet heitetään sekaan ja annetaan hautua hetki. Maun mukaan voi lisätä soijakastiketta. Kaveriksi sopii riisi, pasta tai kuskus: itse suosin edellämainittua tabouléta. Myös tsatsikia kannattaa kokeilla joukkoon!
Varsinkin rehuista olen ehtinyt villiintyä täällä täysin. Rakastamani munakoisot sekä kesäkurpitsat lähtevät kaupasta noin kilohinnalla kaksi euroa, ja pienen jalkapallon kokoisen salaatinkerän saa eurolla. Kirsikkatomaatit maistuvat täällä juuri sopivan makeilta, kun taas pääasiallaisena proteiininlähteenäni toimivat säilykepavut ja -kikherneet ovat suorastaan naurettavan edullisia. Uuden tuttavuuden olen saanut fenkolista, jota opiskelijakin voi Ranskassa budjetin kaatumatta ostaa. Seuraavaksi ajattelin kokeilla endiiviä! Ainoastaan sipuli on kummallisen hintavaa. O.o
 |
| Viimeperjantainen palkinto ahkerasta lukemisesta: chèvre-pestosalaatti ja minipullo kuohuvaa. |
Valmisruoat ovat Pariisissa muutenkin kummallisen maukkaita. Monoprix'n kahden euron kanapasta maistuu ihan oikeasti sekä kanalta että pastalta: Saarioisten savikiekkoihin tottunut suomalaiskuluttaja suorastaan hämmentyy. Tosin varjopuoli asiassa on se, että pakasteisiin tulee turvauduttua vähän liian usein itsetehtyjen terveellisempien mättöjen sijasta. Uunia en onneksi omista, koska muutoin tekisin varmasti pakastepizzaa joka ikinen päivä.
Maitopohjaisten jälkiruokien sekä etenkin vanukkaiden ystävänä olen syvästi kiitollinen markettien kylmähyllyistä, jotka pursuavat tiramisuja, suklaamoussea ja crème brûlétä kohtuuhintaan. Esimerkiksi tiistaina alennuksesta ostamani île flottante osoittautui taivaalliseksi: valkuaisvaahtoa, jonkin sortin vaniljakastiketta sekä paahdettua karamellisoosia. Juustoaddiktina arvostan luonnollisesti homejuusto- ja mozzarellavalikoimia: juustosalaatin vääntäminen on täällä yllättävän edullista. Ilmojen kylmentyessä myös lämmin luomukaakao on pop.
Leivät ja viinit ovat toki asia aivan erikseen. Mikään ei voita boulangeriesta haettua pehmeän rapeaa patonkia tai voita tihkuvaa tuoretta croissanttia. Lienee turhaa todeta, että leivokset (etenkin omenapiirakat) ja keksit ovat aivan jumalaisia. Valitettavasti kaikkeen kyllästyy jossain vaiheessa, ja olenkin viime aikoina kokeillut vähän kuitupitoisempia vaihtoehtoja, koska vatsani tunui sellaisia kaipaavan. Salaatin kaveriksi käy oivallisesti vaikkapa täyteläinen pellavansiemenleipä! Viinejä taas löytyy rähjäisestäkin sekatavarakaupasta suunnilleen euron litkusta Domppaan: esimerkiksi varsin laadukas elsassilainen valkkari lähtee mukaan noin viidellä eurolla. Valitettavasti shampanja ei ole juurikaan sen edullisempaa kuin Suomessa, mutta halpismerkkejä on tarjolla enemmän. Uudenvuodenjuhlia odotellessa! 8)
Vaikka viiniä tulee viikonloppuisin lipitettyä, olen onnistunut irroittautumaan eräästä paheestani. Kofeiini ei enää kuulu ruokavaliooni, mistä olen enemmän kuin iloinen! Rakastan kahvin makua ja tuoksua yli kaiken, mutta valitettavasti jonkinlainen yliherkkyys ko. aineelle on viime vuosina puskenut esille. Ranskassa jokainen kahvila tarjoilee onneksi kofeiinitonta expressoa, jota ainakaan minä en mututuntumalla erota tavallisesta. Aamuisin olen taas alkanut juoda minttuteetä, joka on vatsallekin lempeämpi vaihtoehto. Pystyn vihdoin nukkumaan sikeästi ja nauttimaan silti café crèmestä silloin kuin mieli tekee.
Ehkä jätän rafloista ja pikaruokapaikoista kirjoittelun seuraavaan kertaan. Tässä kuitenkin hyväksi havaittu ja simppeli wokkiresepti.
Tarvitaan:
1 pieni munakoiso
1 pieni kesäkurpitsa
2 kynttä valkosipulia
1 suuri sipuli (myös punasipuli tai salottisipuli käy)
½ fenkoli
1 paprika
1 porkkana
400 g kikherneitä
400 g punaisia linssejä tai kidneypapuja
(Lisäksi soijakastiketta, öljyä ja riisiä/kuskusia/whatever)
Tuorekasvikset pilkotaan - paitsi porkkana, joka kannattaa suikaloida kuorimaveitsellä tai juustohöylällä - ja paistetaan kuumalla pannulla auringonkukka- tai oliiviöljyssä. Säilykkeet heitetään sekaan ja annetaan hautua hetki. Maun mukaan voi lisätä soijakastiketta. Kaveriksi sopii riisi, pasta tai kuskus: itse suosin edellämainittua tabouléta. Myös tsatsikia kannattaa kokeilla joukkoon!
keskiviikko 4. toukokuuta 2011
Hyvä ruoka, parempi mieli
Viime viikkojen aikana elämäni on tuntunut pyörivän pitkälti ruoan ympärillä. Juhlapyhien seurauksena olen nauttinut useamman ravintola-aterian, hyötynyt läheisten kokkaustaidoista sekä korkannut grillikauden. Maukkaita juomatarjoiluja ei myöskään sovi unohtaa. Tässäpä muutama maistiainen mukavista pääsiäis- ja vapputunnelmista!
Kiirastorstaina koeajoimme lähisuvun kanssa Yrjönkadun libanonilaisen Farouge-ravintolan. Lähi-idän kala- ja kasvispainotteisen keittiön ystävänä olin ehtinyt jon ennalta kuolata kyseisen paikan ruokalistan perään. Libanonilainen ruoka kiinnosti lisäksi eksotiikkansa puolesta: moni meistä ei ollut aiemmin tutustunut siihen.
Odotukset eivät pettäneet. Etenkin alkuruoat - muunmuassa täytetyt herkkusienet, munakoisotahna sekä bulgursalaatti - säväyttivät sekä täyttivät vatsasta leijonanosan. Paremman puoliskon kanssa puhuimmekin, että seuraavalla käyntikerralla keskitymme kenties pelkästään niihin. Pääruoissakaan ei toki ollut mitään vikaa, mutta mezeille ne eivät meistä vetäneet vertoja. Mausteet sekä suuret, valinnaiset kasvislisäkkeet osoittautuivat silti oivallisiksi, joskin pienisyömäisille tiedotettakoon, että annoskoko saattaa aiheuttaa tukaluuden tunnetta. Ateriaa voi kuitenkin sulatella kera libanonilaisen kahvin sekä suklaakonvehdin, mikä omalta osaltani kruunasi koko ravintolaelämyksen. Kardemummalla maustettu, makeahko ja vahva ahwe valloitti ainakin tämän kofeiiniaddiktin sydämen!
Myös Herttoniemenrantaan hiljattain avattuun kreikkalaisravintola Thalassaan tuli pyhien jälkeen tutustuttua perhepiirissä - tosin erilaisella kokoonpanolla. Vaikka kyseessä on edellistä rennompi sekä muullakin tavoin erityyppinen paikka, vakuuttivat myös Thalassan annoksissa erityisesti alku- ja jälkiruokaosiot. Äyriäislajitelman valkosipulidippi, halloumi- ja fetajuustot sekä mehukkaat oliivit olivat oivallisia, ja pulleita jättikatkarapuja tuli suorastaan ahmittua sekä alku- että pääruoan puitteissa. Lihansyöjät olivat ilmeisen tyytyväisiä souvlakeihinsa, jotka tarjoiltiin lankkuperunoiden sekä kolossaalisen kreikkalaisen salaatin kanssa. Pieniruokaisille siis jälleen varoituksen sana! Erityismaininnan ansainnee poikkeuksellisen ystävällinen palvelu: pääruoan pieni myöhästyminen hyvitettiin ilmaisella jälkiruoalla, jollaiseksi valikoitui suussasulava baklava-leivos.
Kaikista maistuvimmat katkaravut sain silti appivanhempien grillistä pääsiäismaanantaina. Avokadon, mangon ynnä muiden kasvisten kanssa ne ovat joka kerta suorastaan lyömättömiä. Kun kyytipojaksi ottaa hieman valkoviiniä, on kevätillan kohokohta taattu. Kevyeksi loppusilaukseksi taas sopii esimerkiksi puoli purkillista Ben & Jerry's -kinuskijätskiä.
Mieleenpainuvin pääsiäisateria syntyi lopulta kihlattuni parituntisen uurastuksen tuloksena. Italialaishenkinen menu käsitti pastaa, lihapullia ja tomaattikastiketta sekä yrtti-majoneesikuorrutettua lohta sitruunarisotolla ryyditettynä. Runsaasti basilikaa ja parmesaania sisältänyt tomaattisoosi toimi Barillan täysjyväpastan kanssa taivaallisesti: kyseistä maukasta ja kohtuuhintaista spaghettilaatua kannattaa muuten kokeilla arkiruoissakin. Lihapullista en voi ikävä kyllä sanoa muuta kuin että ne tuoksuivat mainioilta ja saivat ylistystä syöjiltä. Sen sijaan pehmeää lohta ja pikanttia sitruunarisottoa söisin vaikka joka päivä. Resepteistä muuten todettakoon, että pasta on puolisoni oma potpuri, kun taas lohi-risottokombinaatio on peräisin jostakin keittokirjasta, jonka nimeä en valitettavasti tähän hätään muista.
Jotta luettelo ei loppuisi liian lyhyeen, on mainittava vielä seuraavat herkut: isoisän lämminsavulohi sekä kevätparsa, isän valkosipuliperunat, ystäväperheen sienisalaatit ja kaalipiirakat sekä anopin omatekoiset vappumunkit. Kaikki tuo on huuhdeltiin luonnollisesti alas usealla litralla kuohuviiniä. Ja kun pieni laskuhumala vappuaattona iski, tarjosi olutravintola Kaisla vielä makoisat vohveliperunat valkosipulimajoneesilla.
P. S. Tämä vuodatus on omistettu Gustav Hägglundille.
Kiirastorstaina koeajoimme lähisuvun kanssa Yrjönkadun libanonilaisen Farouge-ravintolan. Lähi-idän kala- ja kasvispainotteisen keittiön ystävänä olin ehtinyt jon ennalta kuolata kyseisen paikan ruokalistan perään. Libanonilainen ruoka kiinnosti lisäksi eksotiikkansa puolesta: moni meistä ei ollut aiemmin tutustunut siihen.
 |
| Bulgursalaattia minttuineen päivineen, om nom. Kuva täältä. |
Odotukset eivät pettäneet. Etenkin alkuruoat - muunmuassa täytetyt herkkusienet, munakoisotahna sekä bulgursalaatti - säväyttivät sekä täyttivät vatsasta leijonanosan. Paremman puoliskon kanssa puhuimmekin, että seuraavalla käyntikerralla keskitymme kenties pelkästään niihin. Pääruoissakaan ei toki ollut mitään vikaa, mutta mezeille ne eivät meistä vetäneet vertoja. Mausteet sekä suuret, valinnaiset kasvislisäkkeet osoittautuivat silti oivallisiksi, joskin pienisyömäisille tiedotettakoon, että annoskoko saattaa aiheuttaa tukaluuden tunnetta. Ateriaa voi kuitenkin sulatella kera libanonilaisen kahvin sekä suklaakonvehdin, mikä omalta osaltani kruunasi koko ravintolaelämyksen. Kardemummalla maustettu, makeahko ja vahva ahwe valloitti ainakin tämän kofeiiniaddiktin sydämen!
 |
| Maailman maukkain öttiäinen. Kuva täältä. |
Myös Herttoniemenrantaan hiljattain avattuun kreikkalaisravintola Thalassaan tuli pyhien jälkeen tutustuttua perhepiirissä - tosin erilaisella kokoonpanolla. Vaikka kyseessä on edellistä rennompi sekä muullakin tavoin erityyppinen paikka, vakuuttivat myös Thalassan annoksissa erityisesti alku- ja jälkiruokaosiot. Äyriäislajitelman valkosipulidippi, halloumi- ja fetajuustot sekä mehukkaat oliivit olivat oivallisia, ja pulleita jättikatkarapuja tuli suorastaan ahmittua sekä alku- että pääruoan puitteissa. Lihansyöjät olivat ilmeisen tyytyväisiä souvlakeihinsa, jotka tarjoiltiin lankkuperunoiden sekä kolossaalisen kreikkalaisen salaatin kanssa. Pieniruokaisille siis jälleen varoituksen sana! Erityismaininnan ansainnee poikkeuksellisen ystävällinen palvelu: pääruoan pieni myöhästyminen hyvitettiin ilmaisella jälkiruoalla, jollaiseksi valikoitui suussasulava baklava-leivos.
Kaikista maistuvimmat katkaravut sain silti appivanhempien grillistä pääsiäismaanantaina. Avokadon, mangon ynnä muiden kasvisten kanssa ne ovat joka kerta suorastaan lyömättömiä. Kun kyytipojaksi ottaa hieman valkoviiniä, on kevätillan kohokohta taattu. Kevyeksi loppusilaukseksi taas sopii esimerkiksi puoli purkillista Ben & Jerry's -kinuskijätskiä.
 |
| Jäätelötaivas! |
Mieleenpainuvin pääsiäisateria syntyi lopulta kihlattuni parituntisen uurastuksen tuloksena. Italialaishenkinen menu käsitti pastaa, lihapullia ja tomaattikastiketta sekä yrtti-majoneesikuorrutettua lohta sitruunarisotolla ryyditettynä. Runsaasti basilikaa ja parmesaania sisältänyt tomaattisoosi toimi Barillan täysjyväpastan kanssa taivaallisesti: kyseistä maukasta ja kohtuuhintaista spaghettilaatua kannattaa muuten kokeilla arkiruoissakin. Lihapullista en voi ikävä kyllä sanoa muuta kuin että ne tuoksuivat mainioilta ja saivat ylistystä syöjiltä. Sen sijaan pehmeää lohta ja pikanttia sitruunarisottoa söisin vaikka joka päivä. Resepteistä muuten todettakoon, että pasta on puolisoni oma potpuri, kun taas lohi-risottokombinaatio on peräisin jostakin keittokirjasta, jonka nimeä en valitettavasti tähän hätään muista.
Jotta luettelo ei loppuisi liian lyhyeen, on mainittava vielä seuraavat herkut: isoisän lämminsavulohi sekä kevätparsa, isän valkosipuliperunat, ystäväperheen sienisalaatit ja kaalipiirakat sekä anopin omatekoiset vappumunkit. Kaikki tuo on huuhdeltiin luonnollisesti alas usealla litralla kuohuviiniä. Ja kun pieni laskuhumala vappuaattona iski, tarjosi olutravintola Kaisla vielä makoisat vohveliperunat valkosipulimajoneesilla.
P. S. Tämä vuodatus on omistettu Gustav Hägglundille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)