!

Lähtö lähestyy uhkaavasti. Elän tätä nykyä muuttolaatikoiden keskellä vuoroin panikoiden ja vuoroin innosta hyppien. Tekemättä olisi vielä noin kymmenen miljoonaa asiaa, mutta kaipa puuhailu auttaa muutoksen sulattamisessa.

Asunto sentään on plakkarissa, sitä on käyty paikan päällä katsomassa ja näin ollen se on hyväksi havaittu. Maksan toki itseni kipeäksi miniyksiöstä Sorbonnen kulmalla, mutta tuolla sijainnilla asustaisin vuoden vaikka vaatekomerossa. Ilman vanhempien taloudellista tukea tämäkään ei onnistuisi (kyllä, olen laiska kermaperse, joka ei ole juurikaan kartuttanurt opintokassaa käymällä oikeissa töissä), joten suurkiitokset heille siitä!

Lukeminen on viime aikoina yllättäen painottunut Pariisi-aiheisiin kirjoihin, joita löytyi syntymäpäiväpaketeista sekä kirjastosta. Koska opinnot alkavat varsinaisesti vasta syyskuun lopulla, ehdin turisteerata kolmisen viikkoa kaupungissa ja hyödyntää mainiosti ko. teosten vinkkejä, jipii! Aloitin Taide ja arkkitehtuuri: Pariisi -perusläpyskällä, mikä osoittautui sangen hyväksi ideaksi: runsas kuvamateriaali sekä kaupunginosittain jaettu rakenne auttoivat hahmottamaan eri kortteleita syvemmin. Siipalta saatu uunituore Lonely Planet -opas taas pääsee oikeuksiinsa erityisesti edullisten ruokapaikkojen metsästyksessä. Kämppäni lähistöllä sijaitsee sen mukaan ainakin halpa tiibetiläinen ravintola, jonka tahtoisin kernaasti koeajaa. Samoin pienen reippailumatkan päässä sijaitseva hammam teehuoneineen on koettava ehdottomasti.

Toisentyyppistä iloa tuottivat äidiltä saadut brittiläiset Pariisi-teokset. Stephen Clarken Paris Revealed: The Secret Life of a City osoittautui äärimmäisen hauskaksi sekä rennoksi luettavaksi, josta saattoi poimia lukuisia hyödyllisiä vihjeitä käytännön ranskalaiselämää ajatellen. Kuumimmista hipsteralueista sekä nykytaiteen trendeistä kiinnostuneille kirja antaisi varmasti vielä enemmän: Clarke asuu nimittäin cooliusastettaan kovaa vauhtia kasvattavassa 19. kaupunginosassa ja tarinoi luonnollisesti kotikulmistaan runsaanlaisesti. Historiallisista anekdooteista innostuville Graham Robbin Parisians: An Adventure History of Paris on puolestaan oiva valinta. Sen esseistiset sekä elävät kuvaukset tuovat mukavaa vastapainoa perinteiselle narratiiviselle historiakuvalle, joskaan tyylillisesti kaikki kertomukset eivät olleet ihan omaan makuuni. Ennen lähtöä yritänkin vielä kahlata läpi kirjastosta napatun Colin Jonesin perushistoriikin nimeltä Paris: Biography of a City, joka raskaasta datamäärästään huolimatta ajaa asiansa oikein mainiosti.

Lukematta on vielä tällä haavaa kaikkein kiinnostavin opus. Georges Pillementin Paris Disparu nimittäin käsittelee kaupungin historiaa sen kadonneiden sekä tuhoutuneiden rakennusten kautta. Pikaisen selailun perusteella teos sisältää tapauskertomusten lisäksi useita kauniita painokuvia. Sormia syyhyttää jo, vaikka pääni taipuu vielä hieman kankeasti ranskankieliseen tekstiin.

Sepä siitä. Seuraavaksi keskityn ranskalaisuuden vähemmän mukaviin puoliin kuten pankkitilin hankintaan, nettiliittymän pohtimiseen sekä kurssien todellisten opintopistemäärien metsästykseen.