Cinéma

Deadlinea pukkaa. Siksi olen viettänyt marraskuun iltojani lähinnä kaakaon, suklaan ja leffojen parissa. Jostain syystä ruudun ääreen jääminen on helpompaa vapaa-ajalla kuin esimerkiksi raittiiseen ilmaan lähteminen. Ehkä pimenevillä illoilla on jotain tekemistä asian kanssa? Elokuvien avulla on joka tapauksessa helppoa nollata aivoja opiskelun jälkeen.

Viime viikkojen aikana olen nautiskellut kaikessa hiljaisuudessa sellaisista leffoista, jotka olen jo pitempään halunnut nähdä, mutta en ole saanut aikaiseksi katsottua: Precious, Gangs of New York, The Kids Are All Right... Kaikista vaikuttavimman yllätyksen on kuitenkin tähän mennessä tarjoillut Black Swan. Myönnettäköön, että ennakko-odotuksetkin olivat korkealla kaikkien kuulemieni kehujen jälkeen, mutta olin silti kananlihalla koko elokuvan ajan. En edes osaa selittää, mikä siinä tunkeutui niin syvälle (paitsi että Natalie Portman on Ninan roolissa uskomaton <3___<3). Harmittaa vain, etten aikanaan käynyt katsomassa ko. pätkää valkokankaalta - tosin silloin tunnekuohu olisi saattanut olla liikaakin.

Eräs yksin asumisen mukavista puolista on se, että saa valita ihan itse, mitä elokuvia katselee, millaista naposteltavaa syö ja mihin aikaan DVD:n laittaa pyörimään. On toki hurjan mukavaa asettua ruudun ääreen kaksistaankin, mutta valitettavasti puoliskoni ja minä olemme kerta kaikkiaan toivoton yhdistelmä videovuokraamossa. Emme yksinkertaisesti saa aikaan kompromissia, vaikka pidämme suunnilleen samanlaisista leffoista. Siksi sijoitamme usein vain puoleen kiloon irtokarkkia ja katsomme kotona South Parkia netistä, mikä ei sinänsä ole huono vaihtoehto. Tällä hetkellä voin kuitenkin katsoa rajatta rakkaita pukudraamojani juuri silloin kuin huvittaa ja eläytyä niihin täysillä!

Onneksi olen saanut käytyä oikeissa elokuvissakin täällä ollessani. Kokemuksen missaaminen tähän mennessä olisi ollut aika noloa: lähikorttelini ovat täynnä leffateattereita, joiden hinnat ovat naurettavan alhaiset Finnkinon monopoliin  tottuneelle suomalaiselle. Tarjontakin on kattava. Esimerkiksi kuuluisa Le Champo tarjoili syyskuussa Coenin veljesten klassikkoja, joista kävimme katsomassa siippani suosikin nimeltä Barton Fink. Samoihin aikoihin tsekkasin erään kaverini kanssa Woody Allenin Midnight in Paris -leffan, joka sai täällä katsottuna olon ihan epätodelliseksi. Tunnistin myös itseni aika tehokkaasti elokuvan mattiklingemäisestä pätijähahmosta. :D Seuraavaksi haluaisin ehdottomasti nähdä Ethan Hawken La Femme du Vèmen, joka pyörii parhaillaan lähistön pikkuteattereissa.

Adrien Brody ja mahtava Dalì! ^_^

Nostalgian vuoksi riemuni oli rajaton, kun löysin Disneyn Notre-Damen kellonsoittajan jonkun ystävällisen sielun lataamana YouTubesta. Kyseessä on ehdottomasti yksi lapsuuteni defining moment, vaikkei leffa taiteellisesti ylläkään Kaunottaren ja hirviön tai Robin Hoodin tasolle. Kävin nimittäin ekaa kertaa Pariisissa silloin, kun tuo elokuva oli juuri ilmestynyt ja olin ihan mehuissani päästessäni turistivierailulle katedraalin aarrekammioon. ^_^ Yllätyin näin kymmenen vuoden katselutauon jälkeen siitä, miten onnistuneesti Frollon hahmo on lopulta muokattu Hugon romaanista.

Äsken muuten tajusin, etten ole katsonut yhtä ainoata ranskalaista leffaa tänä syksynä.Epic fail, sanoisin. Lisäksi olen totaalisen koukussa The Real Housewives of New Jerseyyn, jonka seuraava tuotantokausi ilmestyy (luojan kiitos) vasta keväällä. Onneksi Balzacin melodramaattiset seurapiirikertomukset ovat melkein yhtä hyvää viihdettä - suosittelen, jos on tylsistynyt ja romantiikannälkäinen olo.

P.S. Kuvat jälleen kerran sponsored by Google ja Weheartit.