Hiiriä ja ihmisiä

Aika rientää opinto- ja soittohommien parissa. Siksi en ole viime aikoina ehtinyt päivitellä tännekään, vaikka koko blogin idea oli alun perin pitää kirjoituskuntoa yllä. :< No, nyt koetan tehdä parannuksen.

Sain kuitenkin viime viikolla vihdoin luettua sarjakuvataiteilija Art Spiegelmanin (s.1948) klassikkoteoksen Maus (1986-1991), joka on houkutellut kirjahyllyssä jo pitemmän aikaa. Suosittelen ehdottomasti! Lukukokemus on kohtalaisen rankka, mutta antaa hyvin havainnollisen ja syvälle pureutuvan kuvan holokaustista sekä yksityisenä että kollektiivisena historiallisena traumana.

Kuva täältä.

Koko tarina rakentuu takautuvasti taiteilijan puolanjuutalaisten vanhempien Vladek ja Anja Spiegelmanin muisteloiden sekä kokemusten pohjalle. Maus onkin ikään kuin sarjakuva sarjakuvan teosta sekä koko holokaustin jälkikäteisen kuvaamisen vaikeudesta: myös taiteilijalla on narratiivissa oma moniulotteinen persoonansa pelissä. Tämä kerrontatekniikka toimii teoksessa oivaltavasti jo siitä syystä, että se mahdollistaa eräänlaisen läpileikkauksen koko traumaattisen tapahtuman vaikutuksista eri sukupolviin.

Myös Mausin mustavalkoinen piirrosjälki näyttää sangen tyylikkäältä - tosin on todettava, etten ummikkona hirveästi sarjakuvataiteesta ymmärrä. Spiegelmanin käyttämät eri kansalaisuuksia symboloivat eläinhahmot ovat nerokkaita: juutalaiset ovat hiiriä, saksalaiset kissoja, amerikkalaiset koiria ja niin edelleen. Onpa joukossa yksi ranskalainen sammakkokin, joka ainakin minussa herätti pientä hilpeyttä rankan tarinan vastapainona.

Kuva täältä.

Etenkin hiiriaihe osoittautuu hedelmälliseksi monella tasolla. Kyseisiin jyrsijöihin suhtaudutaan aika epäluuloisesti, niitä kartetaan tautien levittäjinä tai ne pyritään jättämään huomiotta pienen kokonsa vuoksi: hiukan samansuuntaisista lähtökohdista on kenties kyse Euroopan satoja vuosia kestäneessä juutalaisten syrjinnässä. Diasporaan hajaantuneen juutalaisyhteisön tapaan myös hiiriä löytyy Euroopasta kaikkialta ikään kuin eräänlaisena näkymättömänä vähemmistönä. Mausissa mukaan nostetaan kiintoistasti esiin myös hiiren ikoninen asema amerikkalaisessa populaarikulttuurissa, kun Spiegelman lainaa kuvaavasti teoksensa toisen osan alussa erästä saksalaista lehteä 1930-luvun puolivälistä:

"Mikki Hiiri on kurjin koskaan luotu ihanne... Terveet tuntemukset kertovat jokaiselle itsenäiselle nuorukaiselle ja jokaiselle kunnialliselle nuorelle, että tämä  törkyinen ja likainen syöpäläinen, tämä eläinkunnan suurin bakteerinkantaja ei voi edustaa ihanteellista eläintä... Pois juutalainen kansan raaistaminen! Alas Mikki Hiiri! Käyttäkää hakaristia!"

- The Complete Maus, s. 164

Toisaalta omia sarjakuvan tekoon liittyviä jännitteellisiä tuntemuksia luodatessaan Spiegelman antaa sekä omakuvalleen että muille tilanteen henkilöille ainoastaan eläinnaamiot. Ele viestittää, että julkinen keskustelu juutalaisvainoista ikään kuin asettaa ihmiset tiukemmin tiettyihin historian rajaamiin rooleihin kuin arkielämässä tulisi ajatelleeksi. Samassa jaksossa leikitellään myös Spiegelmania itseään kuvastavan hahmon koolla: hänet nähdään kutistumassa toimittajien holokaustiaiheisten kysymysten ristitulessa vähittäin lapseksi, joka lopulta huutaa vain: "I want... I want my mommy!" (The Complete Maus, s. 202) Suuren historiallisen trauman käsittely havainnollistetaan näin syvälle päähenkilön psyykeen sukellettaessa.

Kuva täältä.

Spiegelmanin teoksesta löytyisi varmasti tarkemmalla pohdiskelulla sekä lukemisella vielä enemmän kiinnostavia tasoja. Joka tapauksessa se tuntuu tervetulleelta ja edelleen tuoreelta näkökulmalta loputtoman holokaustikeskustelun parissa. Lueskelin itse asiassa juuri erästä kirjallisuudentutkija Michael Rothbergin Mausia sivuavaa artikkelia, jossa havainnollistettiin tätä keskustelutapaa anekdootin keinoin: jossakin konferenssissa eräs historioitsija oli pontevasti ilmoittanut, ettei koskisi kyseiseen sarjakuvaan tikullakaan, koska se ei mukamas sisällä luotettavaa historiallista tietoa. Paitsi että tuollainen asenne on yleisesti ottaen historioitsijalle kestämättömän yli- ja ahdasmielinen, osoittautuu se tässä yhteydessä erityisen ikäväksi: holokaustin kaltainen äärimmäisen vaikeasti tulkittava tapahtuma ansaitsee tulla käsitellyksi mahdollisimman monen yksittäisen sekä yleisluontoisemman äänen voimin.