Hotel Angst

Uskokaa tai älkää, otsikossa ilmaistu paikka on todella olemassa. Se löytyy Bordigheran pienestä rannikkokaupungista Luoteis-Italiassa. Nimi tosin on ikävä kyllä peräisin vain alkuperäisen omistajan Adolf Angstin (1845-1928) suvulta.

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Oikeasti kiinnostavan Hotel Angstista tekee sen vaiheikas menneisyys. Vuonna 1879 rakennettu pittoreski pytinki ehti kukoistaa belle époquen aikana, toimia myöhemmin sotasairaalana ja kärsiä lopulta lukuisista vahingonteoista. Aikoinaan siellä yöpyivät sellaiset merkkihenkilöt kuin kuningatar Viktoria tai pohatta Andrew Carnegie. Nyt rakennuksen ikkunat on laudoitettu, lattiat sortuneet ja maalipinnat lohkeilleet. Katon siroilla stukkokoristeilla on seuranaan graffiteja sekä mädänneitä seinäpaperinriekaleita. Ohikulkijaa varoitetaan ymmärrettävästi suurin kirjaimin: "VIETATO L'ACCESSO! PERICOLO DI CROLLO!"

Lahonnut respa täältä.

Onneksi joku rohkea ihminen on uskaltautunut viime vuosina dokumentoimaan rakennusta sekä sisä- että ulkopuolelta aseenaan laadukas digikamera. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa: on hämmentävää, kuinka pitkälle Hotel Angst on ehtinyt rapistua täsmälleen siinä kunnossa, jossa se yli sata vuotta sitten houkutteli turisteja kuin kärpäspaperi. Seinien ja kattojen haalistuneet freskot saattaa melkein hahmottaa, ja makuuhuoneista löytyy ikivanhoja sängynrunkoja sekä hylätty kylpyamme. Jopa lennätinlaite on säilynyt.

Vanha vuode täältä.

Porrashalli täältä.

Kun vertaa tuoretta kuvamateriaalia vuosisadan alun otoksiin, on tunnelma vähintäänkin psykedeelinen. Niin vähän on konkreettisesti muuttunut - ja kuitenkin niin paljon, kun aika on hiljaa mädättänyt kaiken ylimääräisen. Paikan kaikki historialliset kerrostumat ovat näkyvissä. Koko hotelli on ikään kuin jättikokoinen vanitas-asetelma tai ankea muistomerkki lopun vääjäämättömyydestä. On melkein sääli, että jokin yritys on päättänyt restauroida ja uudistaa alueen omaan käyttöönsä.

Hellakin on säilynyt täällä.

Rauniot täältä.

Näkymä täältä.

Hotel Angstin tarina on juuri sellainen, jota W.G. Sebaldin olisi voinut kuvitella hyödyntävän Saturnuksen renkaissa (1995). Sekä rakennus että kollaasinomainen ja fragmentaarinen romaani tekevät tahoillaan kunniaa rappion ja kukoistuksen jatkuville herkille vaihteluille. Nimenomaan tällaiset mietteet tekevät menneisyydestä niin äärettömän kiehtovan käsitteen.

Fasadi täältä.

P. S. Lisää kuvamateriaalia Hotel Angstista nykyisellään löytyy klikkaamalla tästä. Kukoistuskautenaan se on sen sijaan näyttänyt tältä. Sebaldista tulee aikoinaan oma postaus - sitä odotellessa suosittelen painokkaasti Saturnuksen renkaita kaikille!