Mitä tein viime sunnuntaina (osa 1)

Moi. Mulla on vihdoinkin netti kotona, hurraa! Oikeastaan saan sen virallisesti vasta perjantaina, mutta pystyn surffaamaan operaattorini ilmaisessa WiFissä myös kämpillä. Hurskas aikomukseni olikin päivittää jo viime viikolla, mutta puoliskoni saapuminen Pariisiin torpedoi ajatuksen. Lisäksi en oikein tiedä, mistä aloittaa, koska ensimmäisen kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua hurjan paljon. Ehkä kerron aluksi eilisestä, koska sää oli valokuvaukseen sopiva ja ehdin tehdä vaikka mitä mukavaa.

Saatoin puoliskoni lentokenttäjunaan kello 7 aamulla.

Sunnuntaipäivät ovat täällä yleisesti ottaen Hiljaisia isolla H-kirjaimella. Kuvittelin aina, että Helsinki on täysin halvaantunut kaupunki pyhäpäivisin, mutta Ranskassa ero arkeen on vielä suurempi. Kahvilat, raflat ja museot ovat kyllä auki, mutta ihmiset kaikkoavat heti, kun astuu pääkaduilta syrjään - jopa täällä turistialueilla. Omat Pariisi-sunnuntaini ovatkin kuluneet asiaankuuluvasti krapul... siis lepäilyn merkeissä pääosin. Jos kuitenkin aurinkoa ja energiaa riittää, mitä puuhailla?

Säpinää ja vilinää haikailevalle henkilölle oivallinen valinta ovat katukirpparit, ns. vide-grenierit, joita järjestetään säännöllisesti eri kaupunginosissa. Olen itse onnistunut törmäämään niihin sattumalta parinakin sunnuntaina ja viimeksi eilen, jolloin kyseistä tapahtumaa vietettiin lähellä kotikulmiani. Asukkaat olivat täyttäneet rue Mouffetardin vilkkaan ravintolakadun myyntipöydillään aamukymmenestä iltakuuteen ja kaupittelivat sekatavaraa vaatteista kirjoihin ja astioihin. Erityisen paljon tarjolla oli lasten leluja ja vaatetusta sekä kaikenkokoisia ja -mallisia kenkiä. Hinnat vaikuttivat mututuntumalla hiukan Suomen kirppareita korkeammilta, mutta toisaalta suurin osa kamasta oli oikein hyväkuntoisen ja siistin oloista. Jos tavarapaljouteen jaksaa sukeltaa, voi varmasti tehdä mainioita löytöjä, mutta pelkkä tunnelmointikävelykin on nautittavaa.

Ymmärtääkseni sunnuntaisin voi suunnata nelosmetrolla myös kaupungin pohjoislaidan valtavalle markkina-alueelle Porte de Clignancourtin hoodeille. Itse olen tutustunut siihen kahtena helteisenä lauantai-iltapäivänä ja nähnyt ehkä kymmenen prosenttia puodeista. Yhtä kaikki paikka on jännittävä: krääsää, gangstavaatteita, vanhoja kirjoja sekä antiikkihuonekaluja. Eräskin kauppias oli erikoistunut kierreportaisiin, toinen taas rajatieto-henkisiin esineisiin. Lähes jokaisesta kalusteliikkeestä löytyy maskottikoira, ja omistajat istuskelevat kadun laitamilla pelaamassa lautapelejä, lukemassa sanomalehtiä tai naukkailemassa expressoa.

Aivan ehdoton suosikkiajanvietteeni sunnuntaisin on kuitenkin pelkkä päämäärätön kävely - mieluiten mukavassa seurassa, jonka kanssa voi pistäytyä välillä terassikahville. Kiireinen ihmismassa ei vyöry päälle, näyteikkunaostoksia voi tehdä kaikessa rauhassa ja kellonajat voi jättää huomiotta. Puistotkin tuntuvat avarammilta kuin arkisin ja niistä on helpompaa valloittaa aurinkoinen nurkka.

(Luvassa osa 2: mitä tehdä Pariisissa sunnuntai-iltaisin. Stay tuned!)