FOOD

Mistäpä muustakaan sitä Pariisista kirjoittaisi kuin ruoasta? Parin kuukauden oleskelun jälkeen paikalliseen safkaan on ehtinyt tottua sekä marketti- että ravintolatasolla. Halpaa ja hyvää syötävää löytää molemmista, kun malttaa etsiä.

Varsinkin rehuista olen ehtinyt villiintyä täällä täysin. Rakastamani munakoisot sekä kesäkurpitsat lähtevät kaupasta noin kilohinnalla kaksi euroa, ja pienen jalkapallon kokoisen salaatinkerän saa eurolla. Kirsikkatomaatit maistuvat täällä juuri sopivan makeilta, kun taas pääasiallaisena proteiininlähteenäni toimivat säilykepavut ja -kikherneet ovat suorastaan naurettavan edullisia. Uuden tuttavuuden olen saanut fenkolista, jota opiskelijakin voi Ranskassa budjetin kaatumatta ostaa. Seuraavaksi ajattelin kokeilla endiiviä! Ainoastaan sipuli on kummallisen hintavaa. O.o

Viimeperjantainen palkinto
ahkerasta lukemisesta: chèvre-pestosalaatti
ja minipullo kuohuvaa.

Toinen ihastukseni on ehdottomasti taboulé. Kuskussalaattia saa täällä valmisruokahyllystä monenlaisena versiona ja kiireiset ihmiset popsivat sitä sangen usein lounaakseen. Kaltaisilleni tumpeloille sopii mainiosti myös suuremman annoskoon tee-se-itse-versio, jossa tarvitsee vain sekoittaa esikypsennetty kuskus tomaatti-minttukastikkeeseen. Omnomnom.

Valmisruoat ovat Pariisissa muutenkin kummallisen maukkaita. Monoprix'n kahden euron kanapasta maistuu ihan oikeasti sekä kanalta että pastalta: Saarioisten savikiekkoihin tottunut suomalaiskuluttaja suorastaan hämmentyy. Tosin varjopuoli asiassa on se, että pakasteisiin tulee turvauduttua vähän liian usein itsetehtyjen terveellisempien mättöjen sijasta. Uunia en onneksi omista, koska muutoin tekisin varmasti pakastepizzaa joka ikinen päivä.

Maitopohjaisten jälkiruokien sekä etenkin vanukkaiden ystävänä olen syvästi kiitollinen markettien kylmähyllyistä, jotka pursuavat tiramisuja, suklaamoussea ja crème brûlétä kohtuuhintaan. Esimerkiksi tiistaina alennuksesta ostamani île flottante osoittautui taivaalliseksi: valkuaisvaahtoa, jonkin sortin vaniljakastiketta sekä paahdettua karamellisoosia. Juustoaddiktina arvostan luonnollisesti homejuusto- ja mozzarellavalikoimia: juustosalaatin vääntäminen on täällä yllättävän edullista. Ilmojen kylmentyessä myös lämmin luomukaakao on pop.

Leivät ja viinit ovat toki asia aivan erikseen. Mikään ei voita boulangeriesta haettua pehmeän rapeaa patonkia tai voita tihkuvaa tuoretta croissanttia. Lienee turhaa todeta, että leivokset (etenkin omenapiirakat) ja keksit ovat aivan jumalaisia. Valitettavasti kaikkeen kyllästyy jossain vaiheessa, ja olenkin viime aikoina kokeillut vähän kuitupitoisempia vaihtoehtoja, koska vatsani tunui sellaisia kaipaavan. Salaatin kaveriksi käy oivallisesti vaikkapa täyteläinen pellavansiemenleipä! Viinejä taas löytyy rähjäisestäkin sekatavarakaupasta suunnilleen euron litkusta Domppaan: esimerkiksi varsin laadukas elsassilainen valkkari lähtee mukaan noin viidellä eurolla. Valitettavasti shampanja ei ole juurikaan sen edullisempaa kuin Suomessa, mutta halpismerkkejä on tarjolla enemmän. Uudenvuodenjuhlia odotellessa! 8)

Vaikka viiniä tulee viikonloppuisin lipitettyä, olen onnistunut irroittautumaan eräästä paheestani. Kofeiini ei enää kuulu ruokavaliooni, mistä olen enemmän kuin iloinen! Rakastan kahvin makua ja tuoksua yli kaiken, mutta valitettavasti jonkinlainen yliherkkyys ko. aineelle on viime vuosina puskenut esille. Ranskassa jokainen kahvila tarjoilee onneksi kofeiinitonta expressoa, jota ainakaan minä en mututuntumalla erota tavallisesta. Aamuisin olen taas alkanut juoda minttuteetä, joka on vatsallekin lempeämpi vaihtoehto. Pystyn vihdoin nukkumaan sikeästi ja nauttimaan silti café crèmestä silloin kuin mieli tekee.

Ehkä jätän rafloista ja pikaruokapaikoista kirjoittelun seuraavaan kertaan. Tässä kuitenkin hyväksi havaittu ja simppeli wokkiresepti.

Tarvitaan:

1 pieni munakoiso
1 pieni kesäkurpitsa
2 kynttä valkosipulia
1 suuri sipuli (myös punasipuli tai salottisipuli käy)
½ fenkoli
1 paprika
1 porkkana
400 g kikherneitä
400 g punaisia linssejä tai kidneypapuja
(Lisäksi soijakastiketta, öljyä ja riisiä/kuskusia/whatever)

Tuorekasvikset pilkotaan - paitsi porkkana, joka kannattaa suikaloida kuorimaveitsellä tai juustohöylällä - ja paistetaan kuumalla pannulla auringonkukka- tai oliiviöljyssä. Säilykkeet heitetään sekaan ja annetaan hautua hetki. Maun mukaan voi lisätä soijakastiketta. Kaveriksi sopii riisi, pasta tai kuskus: itse suosin edellämainittua tabouléta. Myös tsatsikia kannattaa kokeilla joukkoon!

Vie d'étudiante

Mun pitäisi olla jo nukkumassa, mutta koen jostain syystä suurta tarvetta avautua tänne opinnoistani. Pitäisiköhän mitata kuume?

Kun kyseessä on ranskalainen yliopisto, lienee luontevinta aloittaa byrokratiasta. Täällä oppilaitokseen on kirjoittauduttava kahteen kertaan: hallinnollisesti ja pedagogisesti. Käytännössä opiskelijan on siis napattava ensin  opiskelijakortti sekä eräänlainen paperipumaska yhdestä toimistosta ja suunnattava kohti toisia ilmoittamaan kurssivalinnoista. Opintosuunnitelma on toki toimitettava erikseen jokaiselle laitokselle, jonka järjestämille luennoille aikoo osallistua. Jokaiselle kurssille on myös täytettävä erikseen lappunen, jossa kysytään kaikkea nimestä siviilisäätyyn, urasuunnitelmiin ja graduaiheeseen. Kaiken kruunaa se, että Sorbonnen "pääkkäri" on tolkuttoman sekava rakennus, jonka tarkoitus tuntuu olevan lähinnä ihmisten eksyttäminen. Esimerkiksi filosofian laitoksen löytäminen vaati ainakin multa jännittävää puolen tunnin suunnistusleikkiä. Lisäksi yliopiston vessat ovat ällöttävimpiä ja epähygieenisimpiä paikkoja, joihin olen koskaan joutunut astumaan - säästän teidät yksityiskohdilta. (Note to self: muista kiittää korkeampia voimia suomalaisista saniteettitiloista palatessasi!)

Itse luennot sen sijaan ovat olleet antoisia. En tosin vaihtarina kauheasti arvosta ranskalaisten luennoitsijoiden konekiväärimäistä puhetapaa, mutta ainakin kuullunymmärtämisen pitäisi kohentua ihan kiitettävästi. Erityinen suosikkini on sympaattinen setä, joka pauhaa Ranskan poliittisesta historiasta joka torstaiaamu yhtä innokkaasti. En ymmärrä, miten joku ihminen voi ilmestyä kello kahdeksan reikä reikä papattamaan virkeästi ja terävästi jostakin Vichyn hallituksen kaltaisesta moitteeton puku päällä! Torstaipäivän toinen piristys on metodologiaseminaari, joka pidetään läheisessä leffateatterissa syystä X. Ongelmallista tosin on, että niihin ihaniin pehmustettuihin penkkeihin meinaa nukahtaa joka ikinen kerta.

Myös vähemmän inspiroivia opetusmetodeja on sattunut vastaan. Valitsin innosta puhkuen lähdekritiikkiä ja epistemologiaa käsittelevän kurssin, joka osoittautui asiasisällöltään laimeaksi. Luennoitsijakan ei pahemmin innosta: tiedän olevani itsekin tosikko, mutta kyseinen nainen vie takakireyden ihan uusiin ulottuvuuksiin. "LUKEKAALUKEKAALUKEKAALUKEKAA!!!1" oli hänen toissaviikkoisen opetuksensa mieleenpainuvin anti. Ranskalaista aatelistoa kartoittavan kurssin vetäjä taas on toisella tapaa pelottava: feminiinihtävän ulkokuoren alta pilkistää piinkova professori, joka puhisee halveksuntaansa siitä, että valtio rajoittaa opettajien arvovaltaa.

Stressitasokin alkaa pikku hiljaa nousta, sillä ennen  joulua tiedossa on kahden 10-15-sivuisen kirjaesseen deadlinet. En oikein tiedä, kykenenkö jauhamaan vieraalla kielellä niin paljon juttua siihen mennessä. Esitelmiä on onneksi tiedossa vasta vuodenvaihteen jälkeen.

Loppuun pari kuvaa siitä, mikä täällä opiskelussa on ehdottomasti kivointa - koulukirjojen lukemisesta Luxembourgin puistossa nimittäin.

Mitä tein viime sunnuntaina (osa 2)

Koska heräsin luennolle, jota ei ranskalaisen tyylin mukaan pidettykään, minulla on sopivasti aikaa turista viime viikonlopun seikkailuista. Pariisilaista byrokratiaa ja elämänrytmiä varten pitänee varata kokonainen entry, huoh....

Lauantaina postilaatikkooni oli kolahtanut opiskelijoille tarkoitettu Imagine R -metrokortti vaivaisen puolentoista viikon odotuksen jälkeen (hurraa!). Löysin sen epämääräisestä kirjepinosta vasta seuraavana päivänä ja päätin koeajaa läpyskän toimivuuden saman tien. Muistin lukeneeni jostakin Pariisi-kirjasta - ehkäpä Stephen Clarkelta? - että kuutoslinjan metrolta avautuu upea näkymä kohti Eiffel-tornia, mikäli malttaa ajaa Bir-Hakeimin aseman ohi joen vastakkaiselle rannalle.

Uskokaa tai älkää, kuvassa on metro. :D

Maisema ei tosiaankaan pettänyt odotuksia, vaikka siitä ei valitettavasti saanut kovin selkeää valokuvaa todisteeksi. Itse asiassa kuutonen huristaa melko pitkät pätkät maanpinnan yläpuolella jo siltaa ennen, ja valaistuja katuja on iltahämärässä hauska tarkkailla. Kyydin jälkeen innostunut matkustaja voi ihailla näkymää metrosillan alemmalta tasanteelta, joka ainakin näin lokakuisena pyhäpäivänä oli lähes autio. Tornia lähestyttäessä väkijoukko toki tulee vastaan, mutta siinäkin on oma hetkellinen viehätyksensä.

Retki osoittautui muullakin tapaa hyödylliseksi: harhaillessani kotoa Montparnassen suuntaan kohti metropysäkkiä löysin sattumalta pari sunnuntaiaukioloa harjoittavaa ruokakauppaa. Täällä sellaisten metsästäminen saattaa olla ongelmallista ainakin keskikaupungilla, ja useimmat leipomotkin ovat koko sunnuntain kiinni. Enää ei tarvitse kärvistellä, jos loppuviikon kauppareissulta unohtuu jotakin olennaista.

Nyt palaan hetkeksi koomaamaan ja odottamaan puhelinasentajaa (kyllä, nettiliittymää varten on asennettava lankapuhelin), à bientôt!

Mitä tein viime sunnuntaina (osa 1)

Moi. Mulla on vihdoinkin netti kotona, hurraa! Oikeastaan saan sen virallisesti vasta perjantaina, mutta pystyn surffaamaan operaattorini ilmaisessa WiFissä myös kämpillä. Hurskas aikomukseni olikin päivittää jo viime viikolla, mutta puoliskoni saapuminen Pariisiin torpedoi ajatuksen. Lisäksi en oikein tiedä, mistä aloittaa, koska ensimmäisen kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua hurjan paljon. Ehkä kerron aluksi eilisestä, koska sää oli valokuvaukseen sopiva ja ehdin tehdä vaikka mitä mukavaa.

Saatoin puoliskoni lentokenttäjunaan kello 7 aamulla.

Sunnuntaipäivät ovat täällä yleisesti ottaen Hiljaisia isolla H-kirjaimella. Kuvittelin aina, että Helsinki on täysin halvaantunut kaupunki pyhäpäivisin, mutta Ranskassa ero arkeen on vielä suurempi. Kahvilat, raflat ja museot ovat kyllä auki, mutta ihmiset kaikkoavat heti, kun astuu pääkaduilta syrjään - jopa täällä turistialueilla. Omat Pariisi-sunnuntaini ovatkin kuluneet asiaankuuluvasti krapul... siis lepäilyn merkeissä pääosin. Jos kuitenkin aurinkoa ja energiaa riittää, mitä puuhailla?

Säpinää ja vilinää haikailevalle henkilölle oivallinen valinta ovat katukirpparit, ns. vide-grenierit, joita järjestetään säännöllisesti eri kaupunginosissa. Olen itse onnistunut törmäämään niihin sattumalta parinakin sunnuntaina ja viimeksi eilen, jolloin kyseistä tapahtumaa vietettiin lähellä kotikulmiani. Asukkaat olivat täyttäneet rue Mouffetardin vilkkaan ravintolakadun myyntipöydillään aamukymmenestä iltakuuteen ja kaupittelivat sekatavaraa vaatteista kirjoihin ja astioihin. Erityisen paljon tarjolla oli lasten leluja ja vaatetusta sekä kaikenkokoisia ja -mallisia kenkiä. Hinnat vaikuttivat mututuntumalla hiukan Suomen kirppareita korkeammilta, mutta toisaalta suurin osa kamasta oli oikein hyväkuntoisen ja siistin oloista. Jos tavarapaljouteen jaksaa sukeltaa, voi varmasti tehdä mainioita löytöjä, mutta pelkkä tunnelmointikävelykin on nautittavaa.

Ymmärtääkseni sunnuntaisin voi suunnata nelosmetrolla myös kaupungin pohjoislaidan valtavalle markkina-alueelle Porte de Clignancourtin hoodeille. Itse olen tutustunut siihen kahtena helteisenä lauantai-iltapäivänä ja nähnyt ehkä kymmenen prosenttia puodeista. Yhtä kaikki paikka on jännittävä: krääsää, gangstavaatteita, vanhoja kirjoja sekä antiikkihuonekaluja. Eräskin kauppias oli erikoistunut kierreportaisiin, toinen taas rajatieto-henkisiin esineisiin. Lähes jokaisesta kalusteliikkeestä löytyy maskottikoira, ja omistajat istuskelevat kadun laitamilla pelaamassa lautapelejä, lukemassa sanomalehtiä tai naukkailemassa expressoa.

Aivan ehdoton suosikkiajanvietteeni sunnuntaisin on kuitenkin pelkkä päämäärätön kävely - mieluiten mukavassa seurassa, jonka kanssa voi pistäytyä välillä terassikahville. Kiireinen ihmismassa ei vyöry päälle, näyteikkunaostoksia voi tehdä kaikessa rauhassa ja kellonajat voi jättää huomiotta. Puistotkin tuntuvat avarammilta kuin arkisin ja niistä on helpompaa valloittaa aurinkoinen nurkka.

(Luvassa osa 2: mitä tehdä Pariisissa sunnuntai-iltaisin. Stay tuned!)

Pikaista

Taalla ollaan ja toistaiseksi elossa! Dataan nettikahvilassa enka loyda nappaimistosta umlauteja. Olo on jo melkoisen kotiutunut, vaikka ikava yllattaa valilla. Sopeutumisessa auttavat mukavat suomalaiset kaverit, Radio Classique seka hyva ruoka. Ranskalainen pankkitili on vetamassa, puhelinliittyman ja netin saan toivon mukaan parin viikon sisalla. Palaan siis asiaan toivon mukaan omalta koneeltani kuvien ja tarkemman selostuksen kera!

!

Lähtö lähestyy uhkaavasti. Elän tätä nykyä muuttolaatikoiden keskellä vuoroin panikoiden ja vuoroin innosta hyppien. Tekemättä olisi vielä noin kymmenen miljoonaa asiaa, mutta kaipa puuhailu auttaa muutoksen sulattamisessa.

Asunto sentään on plakkarissa, sitä on käyty paikan päällä katsomassa ja näin ollen se on hyväksi havaittu. Maksan toki itseni kipeäksi miniyksiöstä Sorbonnen kulmalla, mutta tuolla sijainnilla asustaisin vuoden vaikka vaatekomerossa. Ilman vanhempien taloudellista tukea tämäkään ei onnistuisi (kyllä, olen laiska kermaperse, joka ei ole juurikaan kartuttanurt opintokassaa käymällä oikeissa töissä), joten suurkiitokset heille siitä!

Lukeminen on viime aikoina yllättäen painottunut Pariisi-aiheisiin kirjoihin, joita löytyi syntymäpäiväpaketeista sekä kirjastosta. Koska opinnot alkavat varsinaisesti vasta syyskuun lopulla, ehdin turisteerata kolmisen viikkoa kaupungissa ja hyödyntää mainiosti ko. teosten vinkkejä, jipii! Aloitin Taide ja arkkitehtuuri: Pariisi -perusläpyskällä, mikä osoittautui sangen hyväksi ideaksi: runsas kuvamateriaali sekä kaupunginosittain jaettu rakenne auttoivat hahmottamaan eri kortteleita syvemmin. Siipalta saatu uunituore Lonely Planet -opas taas pääsee oikeuksiinsa erityisesti edullisten ruokapaikkojen metsästyksessä. Kämppäni lähistöllä sijaitsee sen mukaan ainakin halpa tiibetiläinen ravintola, jonka tahtoisin kernaasti koeajaa. Samoin pienen reippailumatkan päässä sijaitseva hammam teehuoneineen on koettava ehdottomasti.

Toisentyyppistä iloa tuottivat äidiltä saadut brittiläiset Pariisi-teokset. Stephen Clarken Paris Revealed: The Secret Life of a City osoittautui äärimmäisen hauskaksi sekä rennoksi luettavaksi, josta saattoi poimia lukuisia hyödyllisiä vihjeitä käytännön ranskalaiselämää ajatellen. Kuumimmista hipsteralueista sekä nykytaiteen trendeistä kiinnostuneille kirja antaisi varmasti vielä enemmän: Clarke asuu nimittäin cooliusastettaan kovaa vauhtia kasvattavassa 19. kaupunginosassa ja tarinoi luonnollisesti kotikulmistaan runsaanlaisesti. Historiallisista anekdooteista innostuville Graham Robbin Parisians: An Adventure History of Paris on puolestaan oiva valinta. Sen esseistiset sekä elävät kuvaukset tuovat mukavaa vastapainoa perinteiselle narratiiviselle historiakuvalle, joskaan tyylillisesti kaikki kertomukset eivät olleet ihan omaan makuuni. Ennen lähtöä yritänkin vielä kahlata läpi kirjastosta napatun Colin Jonesin perushistoriikin nimeltä Paris: Biography of a City, joka raskaasta datamäärästään huolimatta ajaa asiansa oikein mainiosti.

Lukematta on vielä tällä haavaa kaikkein kiinnostavin opus. Georges Pillementin Paris Disparu nimittäin käsittelee kaupungin historiaa sen kadonneiden sekä tuhoutuneiden rakennusten kautta. Pikaisen selailun perusteella teos sisältää tapauskertomusten lisäksi useita kauniita painokuvia. Sormia syyhyttää jo, vaikka pääni taipuu vielä hieman kankeasti ranskankieliseen tekstiin.

Sepä siitä. Seuraavaksi keskityn ranskalaisuuden vähemmän mukaviin puoliin kuten pankkitilin hankintaan, nettiliittymän pohtimiseen sekä kurssien todellisten opintopistemäärien metsästykseen.

Long time no see?

VIHDOIN sain aikaiseksi kirjoittaa jotain tännekin. Kesä on mennyt lomailusta huolimatta ohi hujauksessa - lähinnä siis paperisodan ja asunnon metsästämisen merkeissä. Näillä näkymin tästä tulee aika lailla Pariisi-blogi syyskuusta lähtien, ja toivottavasti päivitystahtikin tihenee ulkomailla.

Ystäväni Em oli heittänyt minua tällaisella hauskalla blogihaasteellakin hiljaiselon aikana, kiitokset siitä! Kaltaiselleni homssuiselle henkilölle kosmetiikkatuotteiden listaaminen osoittautui sangen piristäväksi vaihteluksi.

1. Thank the person who tagged you and link to their blog.
2. Put the Top 10 Award logo on your blog. 
3. List your top 10 cosmetics. 
4. Choose 10 bloggers to tag, link to their blogs, and let them know.

Kylpyhuoneeni kaapista löytyvät siis seuraavat tärkeät putelit ja purnukat:

1. Elizabeth Ardenin Green Tea Revitalize EdT, joka on aarteeni. Sain sen muinoin ylioppilaslahjaksi ja rakastuin raikkaaseen tuoksuun välittömästi. Lähiaikoina pitäisi sijoittaa uuteen satsiin, kun tuo alkuperäinen alkaa vedellä viimeisiään. Vaikken meikkaa arkisin, tykkään ylipäänsä imppailla ja suihkia hajuvesiä. Aamumetron kanssamatkustajat epäilemättä rakastavat minua.............

2. The Body Shopin Coconut Milk Body Lotion, jota läträän iholleni päivittäin. Olen vartalovoideaddikti, mutta tämä on sekä koostumukseltaan että tuoksultaan ylitse muiden. Tosin Body Shopin muutkin tuotteet miellyttävät nenääni suuresti.

3. Aqualan-perusvoide, jonka tarkemmin ajatellen olisi pitänyt olla listan ensimmäisenä. Kuiva ja atooppinen ihoni ei kestäisi Suomen v-mäistä talvea ilman tätä kostuketta. Lisäksi voide on hurjan monikäyttöinen: se tehoaa niin pieniin hiertymiin kuin kutiseviin itikanpuremiinkin.

4. Nivean Peel soft! - Mild scrub cream, jonka poimin sattumanvaraisesti kaupan hyllyltä. Kuorin sillä lärvini pari kertaa viikossa, ihoni tykkää ja finnit pysyvät pääosin poissa. Tuoksukin on miellyttävä.

5. Palmolive Naturals -sarjan Milk & Almond -deodorantti, jota olen suosinut jo pitemmän aikaa. Se on tehokas, mutta mukavan mieto, ja hintakin sopii opiskelijan budjettiin.

6. Natuviven käsivoiteet, joihin ihana anoppini tutustutti minut. Omistan tällä hetkellä sekä papaijalta että sitruunaruoholta tuoksuvat versiot enkä osaa päättää, kummasta pidän enemmän. Näistä tulee oikein ylellinen olo.

7. Wellaflex Hairspray (Ultra Strong Hold), jonka kuorintavoiteen tavoin poimin summamutikassa  lähimarketista. Kyseessä on ensimmäinen hiuslakka, joka minusta tuoksuu oikeasti hyvältä. Kovin usein en tällaisia tuotteita kuitenkaan käytä, koska laiminlyön hiuksiani aika tehokkaasti (kävin mm. viimeksi kampaajalla kolme vuotta sitten... öhm). Kaipa niitä on silti hyvä olla varastossa juhlia varten.

8. L'Occitanen kirsikantuoksuinen huulikiilto, joka osoittautui todella riittoisaksi sekä ihoa helliväksi. Valitettavasti tiemme erosivat laukkuvarkauden yhteydessä viime keväänä. Tykkään tosin muistakin em.puljun tuotteista hurjan paljon: harmi vain, että ne ovat aika hintavia.

9. Hammaslanka, jonka suhteen tuoksulla ja valmistajalla ei ole väliä. Ientulehdukset ovat ikäviä, joten olen kaikenlaisten hammasjuttujen suurkuluttaja. Purkan  jauhamista voisi silti näillä määrillä vähentää.

10. Pinsetit, joiden merkistä minulla ei ole aavistustakaan - jotkut vähän parempilaatuiset ne ovat ainakin olevinaan. Kulmakarvani pensastuvat varsin nopeasti, joten harvennukselle on säännöllistä tarvetta. Lisäksi poskessani on luomi, joka koettaa sinnikkäästi kasvattaa pari viehättävää mustaa haituvaa. Kunnon työkalulle löytyy siis käyttöä.

Siinä tulikin osapuilleen kaikki omistamani kosmetiikka joitakin meikkejä lukuun ottamatta. Kiviäkin toki kiinnostaa, millaista deodoranttia käytän, mutta hauskaa näitä oli kirjoitella. Koska blogillani on ruhtinaalliset kaksi lukijaa, joista toiselta sain tämän haasteen, voin nakata sen eteenpäin vain Mandalle. Enjoy!