Mun jokainen merkintäni alkaa tätä nykyä tyyliin "oho, enpäs taas ole kirjoitellut". Voisin ehkä ryhdistäytyä, ja nyt tuli satunnainen hinku kirjoittaa Pariisin ravintoloista (oikea inspiksen lähde on toki kirjaessee, jonka aineistoa välttelen parhaani mukaan). En jaksa panostaa intohimoisesti tekstin laatuun, joten pahoittelen, jos jonkun silmät vuotavat verta tätä lukiessa.
Ihan ehdoton ykkössuosikkini pariisilaisista ruokapaikoista on Brasserie Balzar, joka tarjoilee perinteikästä ranskalaisruokaa elsassilaisin vaikuttein. Opiskelijabudjetilla ei paljon ko. raflassa illasteta, mutta pääsiäisen kunniaksi siellä oli pakko pistäytyä. Taso ei pettänyt tälläkään kertaa: lohifilee oli mureaa, purjosalaatti raikasta ja hovimestarin mursuviikset huolella vahatut. Jälkiruoaksi kannattaa ehdottomasti tilata maailman parasta sitruunatorttua, jota ei jostain syystä koskaan löydy listalta. Viime kokemuksen perusteella myös jälkiruokaviinin pyytäminen hasardilla kannattaa, sillä se poiki ainakin meille lasilliset La vieille prune -nimistä mainiota eliksiiriä.
Jos tykkää eteläranskalaisesta keittiöstä, korsikalaiseen ruokaan erikoistunut Le Così on nappivalinta. Annokset ovat tuhteja ja ravintolasali todella sympaattisesti sisustettu. Syödessä on myös satunnaisesti tilaisuus kuulla maakunnan musiikkia, kun paikallinen kitaristi harjoittaa ammattiaan viinipalkalla. Hintataso on jälleen kerran mitä on, mutta lounasaikaan kaksi ruokalajia voi saada hyvinkin alle kahdenkympin.
Etnisen ruoan ystäville Pariisi tarjoaa puolestaan mainiota aasialaista safkaa. Esimerkiksi rue Monsieur le Prince 6. kaupunginosassa on täynnä sushipaikkoja, joista ainakin Luxembourgin puiston kulmassa sijaitsevaa voin suositella lämmöllä. Vähän kauempaa keskustasta sen sijaan löytyy hurjan hyvä korealainen pikkuravintola nimeltään Go Hyang, jossa on mukavan kotoinen tunnelma. Jotain kertonee se, että lähes koko asiakaskunta on Itä-Aasiasta peräisin.
Koska Ranskassa harrastetaan paljon täytettyjä lounaspatonkeja, lienee paikallaan mainita eräs kiva voileipäpaikka. Sorbonnen pääkkärin kulmalla sijaitseva Croq-Fac (kirjoitettiinkohan se noin...?) on juuri sellainen: suuren ja tuoreen leivän saa 3-4 eurolla ja erinomaisen expresson todella edullisesti. Noin esim. kaikki läheisten yliopistojen opiskelijat käyvät tuolla haukkaamassa välipalaa, joten ruuhkaan kannattaa varautua iltapäivisin. Rue Soufflot'n Columbus Cafésta taas kannattaa hakea uunituore muffini jälkkäriksi.
Kahvilakulttuuriin on syytä Pariisissa panostaa, joskin sumpista saa maksaa ihan hirveitä hintoja turistialueilla. Siksi sivukaduille kannattaa änkeä: esimerkiksi oman asuintaloni kivijalkabrasserie on sangen edullinen niin Panthéonin lähellä kuin se sijaitseekin. Korttelikuppiloissa on muutenkin kiva hengailla: paikalliset sedät saapuvat baaritiskille turisemaan päivän uutisista ja nauttimaan olutta aamupäivästä alkaen. Lisäksi joka korttelista löytyy luonnollisesti Starbucks, jonka erikoiskahveja fanitan suuresti - olkoonkin ylikansallinen riistoyhtiö et cetera.
Että sellaista tällä kertaa. Muistakaa nauttia ruoasta ja elämästä!
P. S. Haluan vielä välttämättä jakaa kanssanne TÄRKEÄN croissanteista oppimani asian: oikean voicroissantin tunnistaa kuulemma siitä, että se on suora, kun taas margariiniin tehty muotoutuu ymmyrkäiseksi. Kantsii siis olla tarkkana, sillä ainakin mun mielestäni nuo jälkimmäiset maistuu ihan sahajauholta (vrt. Vaasan leipomon säälittävät käppyrät). Suomessa parhaat croissantit saa ylläriälläri Fazerilta, vaikka nekään ei ole tarpeeksi rasvaisia. Piru periköön terveysfasismin.
