Staying up till three o'clock, waking up at noon, eating greasy Chinese and feeling restless

Otsikko kuvaa aika osuvasti elämääni tällä hetkellä. Arkeni ei tosin oikeasti ole kovin glamoröösiä ja vedän kiinalaisssafkan sijasta rahapulassani riisi-papukomboa. Sosiaalinen elämäni on vähän nuupallaan alkuloman villiintymisen jäljiltä ja kulutan päiväni lähinnä kirjastossa lukemassa, puistokahvilla tai koneella. Ai mitkä museot ja konsertit, hä?

No okei, olin eilen oopperassa. Mulla ei oikeastaan olisi ollut varaa, mutta 30 euron opiskelijalippu helkkarin hyvästä paikasta Palais Garnierin permannolla kuulosti liian herkulliselta diililtä. Ohjelmassa oli sitä paitsi Rameaun Hippolyte et Aricie överiepookkimeiningillä, joten ranskalaisemmaksi tuskin olisi voinut mennä. Ja miespääosassa Topi Lehtipuu, se ääni! <3____<3 Huomenna musiikkiorgasmointi jatkuu fête de la musiquen merkeissä.

Kaipa tuo tutkimuspuolikin sujuu. On pitkästä aikaa kiva jumittaa lukusalissa ja upota jonkun aivan toisen, kauan sitten kuolleen ihmisen maailmaan. Omat murheet unohtuvat aika tehokkaasti. Hiukkasen tosin kyrsii, että agrégationeiden takia kirjastoista ei saa mitään kotilainaan, joten ulkosalla lueskeleminen on pois laskuista. Siksi pidin esimerkiksi tänään vapaapäivän syystä että aurinko paistoi, terveisin nimim. loistava itsekuri.

Lähden onneksi maanantaina Britteihin ystävän luokse kylään vihdoin, jee! Olen odottanut tuota vierailua kesäkuun alusta asti kieli pitkällä. Yhdistelmä metro -> 7 tunnin bussimatka -> toinen metro -> paikallisjuna ei tosin ole ihan houkuttavimmasta päästä, mutta ainakin maisemia tulee nähtyä kiitettävästi. Tosin totuuden nimissä varmaan kuorsaan onnellisesti koko matkan kun en taaskaan osaa mennä ajoissa nukkumaan.

Juhannuksena ajattelin istua himassa pyjama päällä, mässäillä ja pitää Boardwalk Empire -maratonin. Vähän vaihtelua perinteisiin savusauna- ja lonkerokuvioihin.

P. S. Teksti on vähän sekavaa, mutta syytän Spotifyn shufflea, joka syytää korviini vuoron perään Figaron häitä ja System of a Downia.

LOMA

Johan se vihdoin alkoi - loma nimittäin. Eilisessä tentissä ei oikein enää keskittyminen pelannut, joten ehkä pieni tauko tekee ihan hyvää. Kelasin kyllä istua arkistoissa jonkin verran seminaari- ja gradusuunnitelmia varten, mutta saa nähdä, mitä siitä tulee. Sitä paitsi en ihan laskisi kreivitär d'Agoultin kirjeiden lueskelemista työksi, se on sen verran hauskaa hommaa.

Viime viikolla tuli vihdoin tsekattua Musée de l'Orangerien Debussy-näyttely, joka vastasi odotuksia kaikin puolin. Suurin ihastus löytyi silti peruskokoelmien puolelta: en tajua, miten olen tähän mennessä onnistunut ohittamaan Chaïm Soutinen maalaukset. Niissä on jotain samaa groteskia lohdullisuutta kuin Picabiassa, El Grecossa tai Goyassa,  terveisin nimim. tykkään ahdistavista kuvista.

Pianoa alkaa olla kova ikävä - varsinkin Salle Pleyelissä kuullun superhienon konsertin jälkeen (Sunwook Kim, Beethoven, Schubert ja Brahms). Täytynee etsiä joku harjoituskoppero kesäksi, jotta pääsee taas terapiaräpeltämään kunnolla. 

No niin, maa kutsuu hakemaan pyykkejä pesulasta ja pesemään vessaa. Adios!