Huomisillasta alkaa mun uusi elämäni Suomessa. En kykene vieläkään tajuamaan, että juon parhaillaan viimeistä halpaa punkkulasillista Pariisin-kämpässä. Tiedän, että yhtäältä tulen ikävöimään tätä kaupunkia niin että sattuu, mutta toisaalta on ihana päästä pitkästä aikaa Helsinkiin ja nähdä kaikki rakkaat ihmiset.
En käsitä vielä sitäkään, kuinka moni asia vuodessa ehti muuttua. Asuin mm. ensimmäistä kertaa yksin, paranin paniikkihäiriöstä ja erosin usean vuoden parisuhteesta. Join aivan liikaa viiniä, sain uusia läheisiä sekä vähemmän läheisiä ystäviä ja kävelin kesäaamuisin bileistä kotiin halki kaupungin. Nautin lukemattomia expressoja à emporter ja luin monta kirjaa Luxembourgin puistossa. Ennen kaikkea uskalsin pitkästä aikaa ihan oikeasti elää.
Näihin haikeansuloisiin tunnelmiin (sekä erääseen tänä keväänä luukutetuimmista kappaleista) on erinomaista lopettaa vaihtovuosi.
Lomasta on kulunut alle puolet ja jo tähän mennessä se on ollut elämäni parhaita. Viime viikon vietin ystävän luona Briteissä juoden Pimm'siä ja syöden homejuustopaahtoleipiä. Nyt Pariisiin on tullut kesä, ja koetan valmistautua henkisesti kotiinpaluuseen. Muutto uuteen Helsingin-kämppäänkin on tiedossa lokakuulle. Edes kiristynyt budjetti, mielialalääkkeiden vähentäminen tai himassa ravaavat putkimiehet eivät ole onnistuneet lannistamaan mielialaa.
Olen kerennyt jopa turisteerata viime aikoina! Lintumarkkinoista tuli lähinnä surullinen olo, kun taas Bois de Boulogne ja Sainte-Chapelle nostattivat fiiliksiä. Sunnuntai-iltapäivänä kuuntelin puistokonsertissa Chopinin poloneeseja nuoren puolalaispianistin soittamana, aurinko paistoi ja ajattelin, ettei elämä paljon mukavampaa voisi ollakaan. Jostain kumman syystä kirjastossa käyminen on hieman jäänyt, mutta kaipa tässä vielä kerkeää (tai sitten ei).
Sosiaalinen elämäni sen sijaan rajoittuu tällä hetkellä lähinnä fb-chattiin, kun suurin osa kavereista on joko Suomessa tai huitelemassa ympäri Eurooppaa. Vaikutukset vuorokausirytmiini ovat olleet suhteellisen tuhoisat: valvoin sunnuntain ja maanantain välisen yön, menin eilen nukkumaan kello 21, heräsin kolmelta yöllä, nukahdin uudestaan ja kömmin jalkeille puoliltapäivin. "Oho." Toisaalta tietoisuus sekä uusien että vanhojen ystävien tapaamisesta heinäkuun lopulla piristää, ja aikahan tunnetusti rientää hyvässä seurassa.
Torstaina saan sentään yökylään suomalaisen Pariisi-kaverin, jee! Tiedossa on vaaleanpunainen tyttöjenilta: roséshampanjaa ja mansikkamacaroneja. Kyllä, olemme kammottavan epävalveutuneita ja sukupuolittavia.
Taidan lähteä kokeilemaan, josko saisin tämän ghettoperseeni raahattua ihan oikeasti kirjastoon. Kaikkien muiden pukudraamafanien iloksi on pakko laittaa vielä loppuun eräs brittikomedian helmi, jolle olen hajoillut puoli päivää:
