Iloisempaakin kerrottavaa onneksi on. Viikko sitten pistäydyin viiden päivän reissulla Tübingenissä, mikä osoittautui oikein mukavaksi vaihteluksi. Ihana vanhakaupunki pikkuruisine kujineen, raikas ilma, vehreät puistot - suosittelen! Reilaamattomalle suomalaiselle on jokseenkin hämmentävää, että Pariisista pääsee tuohon erilaiseen maailmaan neljän ja puolen tunnin junamatkan siivittämänä. Lisäksi TGV:llä on minusta huomattavasti mukavampi matkustaa kuin lentokoneella: ei tarvitse ajaa RER-junalla jonnekin huitsin kuuseen, maksaa siitä ilosta kymmentä euroa tai jonotella turvatarkastuksiin. Sen kun hurauttaa Gare de l'Estille varttitunnissa, reippailee oikealle vaunulle ja ottaa hyvän maisemankatseluasennon.
Tübingenissä rentouttavaa on sekin seikka, että siellä ei ole nähtävyyksiä ähkyksi asti vaan juuri sopivasti. Kävelemällä kaupungista saa oikeastaan eniten irti: rakennukset on kunnostettu ihailtavalla pieteetillä ja liikuntaakin tulee kiitettävästi, kun kipuaa kumpuilevaa maastoa edestakaisin. Museoista Neckar-joen varrella sijaitseva Hölderlin-torni on ehdoton suosikkini: hirmuisen viehättävä ja sympaattinen talo, jossa on esillä paljon runoilijan kirjeitä sekä luonnoksia ja jonka toisesta kerroksesta aukeaa kaunis näköala kohti rantaa. Ikävä kyllä osa perusnäyttelyn seinätilasta on tosin pilattu pliisuilla muka-abstrakteilla taideteoksilla.
 |
| Hölderlinturmin ikkunasta ^_^ |
Lisäksi Tübingenistä löytyy ihana linna, jonka voisi hyvin kuvitella Grimmin satujen tapahtumapaikaksi. Samaa tunnelmaa henkivät keskustan korkeimmille ja parhaille paikoille rakennenut jugendtyyliset opiskelijayhdistysasuntolat. Näistä Studentenverbindungeistä ja Burschenschafteista sun muista (en tiedä, mitä varsinaista eroa noilla eri termeillä on) osa elää edelleen 1800-lukua: miekkailua harrastetaan sen verran, että saadaan kunniakas kaksintaisteluarpi kasvoihin, olutta juodessa lauletaan isänmaallisia veisuja eikä naisia tietenkään hyväksytä mukaan. Kaiken kruunaa juhlaunivormu suoraan keisarikunnan ajoilta. Mutta talot ovat joka tapauksessa upeita!
 |
| Ostaisitko näiltä miehiltä auton? (Kuva jälleen googletettu) |
Ruokakulttuurista täytyy lisätä vielä sananen. En itse ole kaljan ystävä, mutta Saksasta nirsompikin todella löytää maukkaita oluita naurettavan halvalla. Sitruunalimusta ja oluesta sekoitettu Radler (suunnilleen sama kuin ranskan demi-panaché) on myös namia - mistä puheen ollen on pakko mainita sen herkullinen eteläeurooppalainen versio monaco, johon on lisätty mansikkaesanssia. Kuulostaa todella ällöttävältä, mutta on tosiasiassa mielettömän hyvää! Pääsin reissullani kokeilemaan myös paikallista erikoisuutta nimeltä Spätzle, johon kuuluu jonkinlaista pastaa, juustoa, sipulia ja kermaa. Herkullista, mutta valitettavasti vain pienissä määrin.
Melkein heti Tübingenin-matkan jälkeen kävi niin onnellisesti, että äitini tuli käymään Pariisissa, joten saatoin hyvällä omallatunnolla heittää koulukirjat nurkkaan ja jatkaa turisteerausta. Grand Palais'n Steinin mesenaattiperheestä kertova näyttely oli huikea, joskin aika massiivinen: esillä oli paljon sekä Cézannea että varhaista Picassoa (sininen kausi <3). Tutustuin siellä myös Francis Picabian taiteeseen, johon ihastuin ihan täysillä. Viikonlopun kohokohta oli kuitenkin Cité de la Musiquen Paul Klee-aiheisesta näyttelystä, jonka näkökulmaksi oli valittu taiteilijan suhde musiikkiin. Poikkitaiteellisuutta oli hyödynnetty teosesittelyissä ihan tappiin asti: yleensä olen liian kärsimätön käyttämään audioguideja, mutta tässä tapauksessa niihin oli laitettu sävelkatkelmia, jotka toivat ihan uusia ulottuvuuksia koko kokemukseen.
 |
| Picassoa - ignooratkaa upea copyright- merkki, kiitos. |
 |
| Picabiaa... |
 |
| ...ja lisää Picabiaa. Kaikki kolme kuvaa sponsored by Google ja pahoittelen, en jaksanut etsiä teosten nimiä/vuosilukuja. |
Lauantaina ennen tuota pahamaineista libanonilaista ruoka-annosta ehdimme käydä vielä Opéra Garnierissa, jota suosittelen lämpimästi! Ulkoapäin kyseinen pramea rakennus muistuttaa lähinnä Vittorio Emanuelen kermakakkumuistomerkkiä Roomassa, mutta on sisältä näkemisen arvoinen. Kullan, marmorin, kristallin ja kertaustyylien määrä on niin ylenpalttinen, että olosta tulee ihan epätodellinen. Kaiken lisäksi huoneet ovat täynnä peilejä, eikä koskaan oikeastaan tiedä, mihin suuntaan katsoisi. Oopperan museokaupassa saa myös kulumaan kiitettävästi aikaa: sieltä löytyy aivan järjettömän ihania naamioita ja pukuhistoriasta kertovaa kirjallisuutta. <3___<3
Muiden nähtävyyksien lisäksi kiersimme muuten Galeries Lafayetten tavaratalon muotiosastot läpi oikein urakalla. Haute couture -muotitalojen mallistoja on mahtavaa katsella, vaikka tietäisikin, ettei koskaan kykene ostamaan niistä edes taskuliinaa, ja kenkäosasto puolestaan on silkkaa rakkautta! Rahvaan puolelta tosin sain muutaman ihanan etukäteisjoululahjan (Minellin ja Desigualin puodeista tarkemmin ottaen).
Olisikohan tuossa tarpeeksi asiaa yhdelle illalle? Sairastaminen on niin älyttömän tylsää, että tarinointi uhkaa mennä överiksi. Koetan nyt piristää itseäni Mozartilla, moniviljakekseillä ja mehulla - lame.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti