Têtes de mort

Eräänä päivänä yksin Pariisin katakombeissa. Odotin klaustrofobista ahdistusta, mutta kokemus osoittautuikin yllättävän terapeuttiseksi. Kaltaiselleni hysteerikolle tällainen on hyvin harvinaista: miten limaisessa hautakellarissa tallustaminen voi olla rauhoittavaa?

Ehkä kysymys on selvitettävissä niinkin kliseisesti kuin vetoamalla kuoleman poissaoloon länsimaisessa nykykulttuurissa. Kun elämän vähemmän kliiniset puolet - sairaudet, väkivalta ja vanhuus - on laitostettu, tuntuu ihmiskehon jäännösten kohtaaminen vähintään epätodelliselta. Samalla ajatus kuolemasta kuitenkin konkretisoituu ja pelko tuntemattomasta laimenee.

Joskus on ihan tervettä katsoa tyhjiin silmäkuoppiin.